torstai 13. elokuuta 2020

Erdoğanin Turkki haaste Euroopalle

Turkin presidentti Erdoğan
Turkki on presidentti Recep Tayyip Erdoğanin hallinnon aikana alkanut haaveilla ottomaanien manttelin perijän roolista.

Erdoğanin Turkki on myös kääntynyt länttä vastaan, vaikka se on riippuvainen yhtä lailla Trumpin Amerikasta kuin Merkelin Saksasta selviytyäkseen, arvioi Aris Roussinos.

Kun imaami moskeijaksi muutetussa Hagia Sofian katedraalissa nousi puhumaan miekka kädessään, Turkin jälleensyntymää julistaen ja eurooppamielisen Atatürkin muistoa kiroten, tällä esityksellä alleviivattiin sitä, että Turkin tulevaisuus on riippuvainen ottomaanien menneisyyden elvyttämisestä.

Moskeijan seremonia ajoittui tarkoituksella Lausannen sopimuksen vuosipäivälle, jolloin määriteltiin Turkin ja Kreikan nykyiset rajat. Aivan kuten keisari Justinianus astuessaan uuteen katedraaliinsa huudahti voittaneensa Salomon, niin myös Erdoğan uskoo ylittäneensä Atatürkin. Aika, jolloin Turkissa anottiin liittymistä Eurooppaan, on selvästi ohi.

"Liberalismin posthistoriallisiin unelmiin jumittuneilta läntisiltä tarkkailijoilta on jäänyt huomaamatta nämä Erdoğanin kasvavan aggressiivisuuden symboliset vihjeet tai ne on sivuutettu tyhjänä retoriikkana. Turkin entisillä alamaiskansoilla Balkanilla ja Lähi-idässä ei ole varaa tehdä samaa virhettä", Roussinos varoittaa.

Maaliskuussa, kun Turkki yritti väkisin avata Kreikan rajat tuhansilla Istanbulin slummeista kerätyillä pakolaisilla, aseistettu Bayraktar-lennokki hoippui kiistellyn rajapyykin yllä kutsumerkkinään 1453, Konstantinopolin kaatumisen vuosiluku. Samoin porausalukset, jotka toistuvasti uhkaavat Kreikan ja Kyproksen suvereniteettia, on nimetty Kreikan ja Euroopan rantoja runnelleiden ottomaaniamiraalien ja kaapparikapteenien mukaan.

Turkin tavoitteena on tuhota Euroopan unioni, maan sisäministeri Süleyman Soylu uhosi rajakriisin aikoihin. "Eurooppa ei kestä tätä, se ei osaa käsitellä tätä...Euroopan hallitukset muuttuvat, niiden talous heikkenee ja osakemarkkinat romahtavat", Soylu propagoi.

Aiemmin tässä kuussa, samaan aikaan kun Turkin merivoimat uhkasivat Kreikkaa sodalla, Soylu esitteli turkkilaisen vision uudesta maailmanjärjestyksestä sotilashenkilöistä koostuneelle yleisölle. Turkki sisällyttäisi koko muun maailman omaan sivilisaatiovaltioonsa: "Pidämme otteessamme yhdellä kädellä länttä ja itää, toisella pohjoista ja etelää, yhdellä Lähi-itää ja Balkania, toisella Kaukasusta ja Eurooppaa", Soylu esitelmöi.

"Pohjois-Syyrian valloitetuilla alueilla, Turkin tukemat kapinallismilitiat ovat etnisten turkkilaisten johtamia. Heillä on ottomaanien sinetti tunnuksissaan ja he antavat haastatteluja rekvisiittanaan ottomaanien valtakunnan suuruuden aikojen kartat", Roussinos selittää.

"Syyriassa, kuten Libyassa ja Irakissa, Erdoğanin ekspansionistinen visio mainitsee nimenomaan ottomaanien valtakunnan legitimiteettinä valloituspolulleen, jäljittääkseen Turkin 'sydämen rajat', lännessä aina Thessalonikiin ja idässä Mosuliin asti. Hyödyntämällä havaitsemiaan heikkouksia, jopa liberaalin Euroopan sydän on Turkin voimamiehen kiikarissa", Roussinos väittää.

Kun Turkin ministereitä estettiin puhumasta turkkilaistaustaisille kansanjoukoille Alankomaissa, Erdoğanin kannattajat osoittivat mieltään Haagissa ja Erdoğan haukkui hollantilaishallituksen "natseiksi". Hän kannusti Euroopassa asuvia turkkilaisia tekemään "ei vain kolme, vaan viisi lasta". "Te olette Euroopan tulevaisuus. Se tulee olemaan paras vastaus kokemiinne vääryyksiin", Erdoğan paatosteli.

Voitonriemua uhkuvan voimapolitiikan ohella Erdoğan on syyttänyt Eurooppaa rasismista ja islaminvastaisuudesta silloin kun hän ei ole saanut tahtoaan läpi. "Turkkia on vuosikymmeniä haukuttu Euroopan sairaaksi mieheksi, nyt romahduspisteessä oleva Eurooppa on itse sairas", Erdoğan on riemuinnut.

Erdoğanin Oikeus ja kehitys-puolue hyödyntää vastakkainasettelun retoriikkaa ja puhuu "sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä". Erdoğan lietsoo pelkoa ja epäluottamusta Euroopan muslimivähemmistössä ja hyödyntää sotaisan diskurssinsa aikaansaannoksia poliittisesti. "Sulttaani" työntää puheillaan myös Euroopan keskustalaisia poliitikkoja yhä oikeistolaisempaan suuntaan.

Myös kotimaassa toteutetaan muutoksia. Turkissa on tulossa voimaan laki sosiaalisen median säätelystä. Erdoğanin hallituksen mukaan uusi lainsäädäntö torjuu kyberrikollisuutta ja suojelee turkkilaisia käyttäjiä. Vastustajat ovat arvelleet, että uudistus kaventaa sananvapautta, lisää sensuuria ja auttaa Erdoğanin hallintoa vaientamaan kritiikkiä. Lakimuutos voi rajoittaa myös läntisiä suoratoistopalveluita, jos niiden liberalismia tuputtava sisältö koetaan Turkin arvojen vastaiseksi.

Erdoğanin lyhyen tähtäimen saavutuksilla voi olla arvaamattomia seurauksia sekä Turkille että Euroopalle ja ne yltävät pitkälle tulevaisuuteen. Hajottaako Turkin ja Kreikan - ja laajemmin Turkin ja Euroopan unionin kiista - sotilasliitto Naton? Erdoğan epäilee, että juuri Nato ja lännen tiedustelupalvelut ovat olleet hänen hallintoonsa kohdistuneiden vallanvaihtoyritysten takana.

Sivilisaatio, kuten etninen ryhmä, määritellään yhtä lailla vastakkainasettelussa muiden kanssa. Schmittiläinen erottelu ystäviin ja vihollisiin nostaa jälleen päätään. Lännen ulko- ja turvallispoliittisissa julkaisuissa Erdoğanin Turkkia on jo vuosien ajan luonnehdittu "diktatuuriksi, joka naamioituu Nato-demokratiaksi".

Entäpä jos Erdoğanin politiikka saa aikaan vastareaktion ja nostaa Euroopan puolustuskannalle? "Linnake-Eurooppa" herättää yhä intohimoja niin marginaalin äärioikeistossa kuin valtavirran maahanmuuttokriittisten puolueiden kannattajissa. Erdoğan ja muut autokraatit saattavat esimerkillään viedä myös euromaita autoritaarisempaan suuntaan.