Trump määräsi jokin aika sitten osan amerikkalaisjoukoista vedettäväksi pois Saksasta, mikä järkytti jenkkien läsnäoloon tottuneita. Virallinen selitys oli, että Amerikassa ollaan petytty siihen, että Berliini on valmis maksamaan mieluummin venäläisestä kaasusta kuin Washingtonin "suojelusta". Trump on valittanut jo vuosia, että Yhdysvaltoja käytetään hyväksi ja euromaat, Saksa eritoten, eivät maksa tarpeeksi meren takaiselle mafiosolle.
Kuitenkin vain kuutisen tuhatta sotilasta palaa kotiin Yhdysvaltoihin, loput sijoitetaan muihin, Washingtonille yhä uskollisiin euromaihin, kuten Italiaan, Belgiaan sekä Baltian maihin. Aina innokas Amerikan vasalli Puola halusi lisää amerikkalaissotilaiden "suojelua", mutta saakin vain tuhat uutta sotilasta. Heitäkään ei sijoiteta provosoivasti Venäjän rajalle kuten Puolassa varmasti toivottiin, vaan aivan Saksan tuntumaan.
Trumpin hallinto haluaa rahastaa jäljellä olevalla valta-asemallaan ja sotilasmahdillaan, mutta asioiden yksityiskohtaisempi tarkastelu paljastaa, että meneillään on merkittävämpi muutos. Washington on menettämässä otteensa Euroopasta ja tapahtumat Saksassa voivat olla alkua dominoefektille. Berliinille vihoitteleva Washington siirtää myös amerikkalaisjoukkojen Euroopan päämajan Saksan Stuttgartista Belgiaan.
Suomalaisatlantistit pelkäävät joutuvansa valitsemaan Yhdysvaltojen ja EU:n välillä, vaikka tähän asti on saatu amerikkalaistua rauhassa euroilla maksaen. Ranskalais-saksalaisen liittouman myötä Yhdysvalloilla on vastassaan vakavasti otettava geopoliittinen kilpailija Euroopassa. Uudessa tilanteessa niinistöläiset haluavat turvautua edes tähän, kuten presidentin viimeisin puhe paljasti. Unioni on tähän saakka ollut Amerikalle alisteinen; Washington yrittää varmasti viimeiseen asti estää itsenäisemmän eurooppalaisen valtakeskuksen synnyn.
Miten tämä voitaisiin sitten estää? Rauhan ajan on päätyttävä Euroopassa, muuten amerikkalaisten "suojelupalvelut" eivät kiinnosta enää ketään. Lähitulevaisuudessa euromaissa on siis odotettavissa levottomuuksia aivan kuten Lähi-idässä ja muuallakin, missä Yhdysvallat ajaa omia etujaan lumedemokratian ja ihmisoikeuksien nimissä. Voisiko siis olla, että esimerkiksi Ranskan keltaliivien liikehdintä onkin amerikkalaisohjattua värivallankumousta Macronia ja eurofederalisteja vastaan?
Eurooppa ei ole kyennyt normalisoimaan suhteitaan Venäjään, mikä lienee Washingtonille suuri helpotus. Venäjän uhkaa euromaille on pyritty paisuttelemaan määrätietoisella hybridivaikuttamisella ja muilla operaatioilla. Toisin kuin lännen valta(vale)media antaa ymmärtää, Venäjän ja Kiinan intresseissä ei ole heikko Eurooppa, vaan molemmat suurvallat ovat toivoneet euroalueesta itselleen kumppania kaupan ja teknologian saralla. Tämä ei Yhdysvalloille tietenkään sovi.
Myös Euroopassa on varauduttu muutokseen. Pari vuotta sitten Ranskan presidentti Macron sanoi haluavansa Venäjän mukaan eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön, mikä kuulosti jo paremmalta, mutta herätti varmasti huolta Yhdysvalloissa. Ei ihme, että Trump ei ole arvostellut Putinin Venäjää yhtä kovin sanoin kuin aiemmat amerikkalaishallinnot. Vaikka Trump jatkaisi presidenttinä toiselle kaudelle, Venäjä tuskin vaihtaa Kiinan kanssa solmittua strategista kumppanuuttaan epäluotettavaan yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa.
Mutta spekuloidaan lisää. Jos Eurooppa päätyisi kaaoksen valtaan talouskriisin, sodan tai sisäisten levottomuuksien vuoksi, Yhdysvallat voisi esittää taas suojelijan roolia, rahastaa euromaita ja parantaa ennen kaikkea omaa asemaansa nyt, kun ollaan siirtymässä vanhasta tutusta kansainvälisestä järjestyksestä uuteen ja tuntemattomaan.
Yhdysvallat tarvitsisi ainakin osan euromaista apureikseen myös Kiinaa vastaan: löytyykö Washingtonilta tarvittavaa vipuvoimaa kiristää maat mukaan uuden kylmän sodan "antikommunistiseen rintamaan", jota on Suomessakin kuulutettu? Italiassa oikeistopopulistit ovat tähän jo valmiita.
Onnistuuko Euroopan palata geopoliittiseen ajatteluun ja muodostaa eurooppalainen "imperiumi"? Vuonna 2008 globaaleja muutoksia arvioiva amerikkalaisraportti ennusti, että "vuoteen 2025 mennessä EU on saanut päätökseen institutionaaliset uudistuksensa ja vakiinnuttanut itsensä poliittisena kokonaisuutena". Amerikkalaisarvion mukaan unioni tulee kuitenkin olemaan hajanainen, sisäisesti riitaisa "ontuva jättiläinen", euroskeptisten kansalaisten muodostama yhteisö, jolla on vain vähän todellista kansainvälistä valtaa.
Tulevaisuuden skenaarioissa yksi vaihtoehto on, että Eurooppa on oma geopoliittinen poolinsa, oma napansa moninapaisessa maailmassa, joka sekä kilpailee että tekee yhteistyötä Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Intian ja muiden valtakeskusten kanssa.
Euroalueen sisäistä epävakautta lisäävät pakolaisten ja maahanmuuttajien huomattava määrä eri jäsenmaissa. EU:n toimielimet yrittävät etsiä tapoja integroida maahanmuuttajia ja heidän lapsiaan paremmin. Samaan aikaan maahanmuuttokriittiset puolueet hyödyntävät syntyneitä jännitteitä poliittisesti.
Jos taas Yhdysvallat onnistuu iskemään lisää kiilaa euromaiden välille ja unioni hajoaa, voi käydä niin, että osa euromaista jää angloamerikkalaiseen valtapiiriin ja loput osaksi venäläistä maailmaa. Suomi jäisi tuolloin melko varmasti Venäjän etupiiriin, mikä kauhistuttaa sekä euroglobalisteja että angloamerikkalaista hegemoniaa haluavia. Tästäkin syystä Suomen eliitti on päättänyt puolustaa "vahvaa unionia". Yhteistyö Venäjän kanssa saattaa tosin tulla eteen sielläkin.
