Politiikan tutkija Rush Doshin mielestä tällainen näkemys on vain puoli totuutta ja kiinalaislähteisiin perehtyminen avaa tilanteeseen vivahteikkaamman näkymän.
Vaikka kiinalaisjohto saattaa haluta taukoa Trumpin tyylisestä aggressiivisuudesta, he uskovat myös, että hän on heikentänyt amerikkalaista valtaa ja kiihdyttänyt Yhdysvaltojen taantumaa. Juuri tämä jälkimmäinen seikka kannustaa Pekingiä haastamaan Washingtonin paitsi Aasiassa myös maailmanlaajuisesti, sanoo Doshi.
Ensi vuonna ilmestyvässä kirjassaan The Long Game: China's Grand Strategy to Displace American Order, Kiinan politiikkaan perehtynyt tutkija Doshi valottaa, kuinka Kiinassa on jo pitkään analysoitu ja arvioitu Yhdysvaltojen valta-asemaa.
Kylmän sodan päättymisestä lähtien Kiinan suurstrategia on ankkuroitu sellaisiin käsitteisiin, kuten "moninapaisuus" ja "kansainvälinen voimatasapaino". Ne ovat Doshista pohjimmiltaan kohteliaita eufemismeja Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteelliselle valtatasapainolle. Kun Kiinan käsitys amerikkalaisesta vallasta on muuttunut, myös sen strategiaa on vaihdettu.
Doshin mielestä Kiina ymmärsi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, että sen kylmän sodan aikainen kvasiliittolainen oli ideologisesti uhkaava, voimakas vastustaja. Kiinan johtajat, kuten Deng Xiaoping ja Jiang Zemin, päättivät, että maan kannattaisi "salata kykynsä ja odottaa tilaisuutta" ennen Amerikan haastamista.
Kiinan ensistrategia oli tutkijan mukaan heikentää Yhdysvaltojen alueellista vaikutusvaltaa. Peking käytti asymmetrisia keinoja Yhdysvaltojen sotilaallista voimaa vastaan, kauppasopimuksia rajoittamaan Washingtonin taloudellisia pakkokeinoja, sekä jäsenyyttään alueellisissa instituutioissa estääkseen Yhdysvaltojen sääntöjen sanelemisen ja Kiinan-vastaisen koalition rakentamisen.
Toinen strateginen muutos tapahtui kaksi vuosikymmentä myöhemmin: vuoden 2008 globaali finanssikriisi vakuutti Pekingin Yhdysvaltojen heikentymisestä. Kiinan presidentti Hu Jintao uudisti Dengin aikaista strategiaa ja alkoi rakentaa alueellista järjestystään. Peking ryhtyi avoimesti vaikuttamaan omalla lähialueellaan, hyödyntäen infrastruktuurihankkeitaan sekä luoden omia kansainvälisiä instituutioitaan.
Doshin mukaan nyt on käynnissä kolmas strateginen siirtymä. Prosessi sai alkunsa neljä vuotta sitten, kun Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi ja Iso-Britanniassa äänestettiin Euroopan unionista eroamisesta. Peking havaitsi, että maailman voimakkaimmat maat olivat vetäytymässä kansainvälisestä järjestyksestä, jonka ne olivat itse pystyttäneet.
Tämän jälkeen Kiinassa uskottiin, että Trumpin aikakausi tulisi vain kiihdyttämään Amerikan taantumaa. Kiinassa ymmärrettiin, että vaikka länsimaat olivat yhä näennäisesti vallassa, niiden halu ja kyky puuttua maailman asioihin ei ollut entisellään. Entinen maailmanpoliisi Yhdysvallat vaikutti olevan siirtymässä nationalistisempaan ulkopolitiikkaan.
Kiinalaiset ulkopolitiikan tutkijat ovat havainneet, että Kiinan ja Yhdysvaltojen voimatasapaino on muuttumassa. Itä nousee samalla kun länsi on menossa mailleen. Kiinan kehitysharppaus ja maailman suuret muutokset tapahtuvat samanaikaisesti, toisiinsa vaikuttaen.
Yan Xuetong argumentoi, että "Trump on tuhonnut Yhdysvaltojen johtaman allianssin" ja aloittanut periodin, joka tarjoaa Kiinalle "strategisen tilaisuuden" nousta. Wu Xinbo puolestaan arvioi, että Yhdysvallat on "henkisesti uupunut, fyysisesti heikko, eikä kykene enää kannattelemaan maailmaa". Jin Canrong on pannut merkille, että "maailman rakenne muuttuu yhden vallasta useamman vallaksi".
Tämä Yhdysvaltojen aseman muutos alkoi jo ennen koronapandemiaa, Doshi painottaa. Trumpin kauden ensimmäisenä vuonna Kiina päätti, että oli tullut aika ottaa keskeisempi paikka maailmannäyttämöllä. Doshin mukaan presidentti Xi Jinping on toistuvasti ilmaissut Pekingin haluavan "uudistaa globaalia hallintojärjestelmää" ja tarjota "kiinalaisia ratkaisuja" kansainvälisiin haasteisiin.
Osana tätä globaalia käännettä, Peking on ryhtynyt haastamaan myös Yhdysvaltojen rahavaltaa digitaalisilla valuutoilla, muotoillen samaan aikaan uusiksi sekä alueellisia että maailmanlaajuisia instituutioita ja kilpaillen tietoisesti Yhdysvaltojen ja länsimaiden kanssa myös teknologian saralla.
Doshi spekuloi, että Pekingissä toivotaan Washingtonin suhtautuvan hegemonia-asemansa menettämiseen "elegantisti ja siivosti", mutta Kiina varautunee myös siihen, että kaatuva Yhdysvallat saattaa vielä iskeä kilpakumppaneitaan vastaan. Koronapandemia on Trumpin mielestä Kiinan syy, mutta kansainvälisesti arvioituna, rapakon takainen suurvalta ei ole onnistunut vastaamaan koronakriisin haasteisiin.
Doshin mukaan Yhdysvaltojen heikentyminen on kasvattanut Kiinan itseluottamusta. Niinpä ei liene yksiselitteisesti selvää, että Kiina toivoisi nimenomaan Trumpin häviävän presidentinvaalit. Joka tapauksessa suurvaltapeli maiden välillä jatkunee myös marraskuun jälkeen, olipa Valkoisen talon asukkaana kuka hyvänsä.
