Vladimir Danilovin mukaan kyseessä ovat tärkeät vaalit maassa, jossa on 90-luvulta saakka yritetty edetä parlamentaarisen demokratian kivikkoista tietä. Vallan vakiintuminen on ollut maassa ongelmallista ja kansa on syyttänyt johtajiaan korruptiosta.
Neuvostoliiton jälkeisessä tilassa, Kirgisian tasavalta on tullut tunnetuksi turbulentista poliittisesta ilmastostaan. Tästä on esimerkkinä "tulppaanivallankumous", joka masinoitiin alkamaan vuoden 2005 parlamenttivaalien jälkeen. Siitä lähtien oppositioryhmät ovat käytännössä vuosittain järjestäneet mielenosoituksia eri vaalien ja virkanimitysten yhteydessä.
Vuonna 2010 huhtikuussa Kirgisiassa tapahtui taas "vallankumous" autoritääriseksi koettua hallintoa vastaan. Kesäkuussa puhkesi voimakkaita kaupunkimellakoita maan valtaväestön, kirgiisien ja uzbekkien, välillä. Kirgisian klaanikeskeinen kulttuuri on myös aiheuttanut kiistoja. Suurvallat Venäjä, Yhdysvallat ja Kiina, ovat kukin läsnä Kirgisiassa.
Läntiset toimijat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat, yrittävät tuputtaa poliittisia näkemyksiään kirgisialaisille ja luoda eripuraa Kirgisian ja erityisesti Venäjän välille, jonka kanssa tasavallalla on perinteisesti ollut hyvät suhteet. Venäjä kokee Kirgisian olevan "omalla takapihallaan" ja suhtautuu penseästi lännen vaikutusyrityksiin. Venäjällä on myös joskus ennakoitu, että Kirgisia saattaa vielä jakautua pohjoiseen ja etelään maan etnisten jännitteiden vuoksi.
Kolmenkymmenen viime vuoden ajan, Yhdysvallat on vaikuttanut Kirgisian yhteiskuntaelämään omia geopoliittisia intressejään ajaessaan. Maassa on myös Yhdysvaltojen sotilastukikohta, jonka Kirgisia on välillä uhannut sulkea (myös Venäjällä on alueella oma tukikohtansa). Danilovin mielestä erityisesti Washington on käyttänyt tasavaltaa ja koko Keski-Aasiaa koekenttänä, jossa se testaa julkiseen mielipiteeseen ja kansaan kohdistuvan vaikuttamisen välineitään.
Danilov arvioi, ettei Yhdysvallat ole kuitenkaan koko aikana toteuttanut tässä köyhässä keskiaasialaisessa tasavallassa yhtä ainutta talouskasvua edistävää projektia. Sen sijaan, että sivistyneen lännen hegemoni olisi avittanut maan taloutta nousuun tai luonut työpaikkoja, maassa on aloitettu lukuisten eri amerikkalaisorganisaatioiden, kuten esimerkiksi "demokratian ja vapauden puolesta työskentelevän" Freedom Housen kyseenalainen toiminta.
Myös muita amerikkalaisjärjestöjä toimii Kirgisiassa mielipiteitä muokaten ja organisoiden Venäjän- ja Kiinan-vastaisia propagandakampanjoita. Danilov toteaa, että tänä päivänä internetistä on helppo löytää konkreettisia esimerkkejä lännen sekaantumisesta Kirgisian sisäpolitiikkaan. Esimerkiksi Gezitter.org on raportoinut CIA:han kytköksissä olevan peiteorganisaatio NED:in (National Endowment for Democracy) tukeneen taloudellisesti Kirgisian oppositioryhmiä.
Danilov katsoo, että Amerikan hallituksen ja muutamien muiden länsimaiden eri järjestöt ovat yrittäneet puhaltaa uutta hehkua vanhoihin, ratkaisemattomiksi jääneisiin konflikteihin Kirgisian epävakauttamiseksi vielä lisää vaalikampanjoinnin aikana. Kirgisian ja Tadžikistanin rajalla on ollut ulkovaltojen yllyttämiä yhteenottoja jo jonkin aikaa.
Amerikkalaisten sekaantumisen lisäksi myös Iso-Britannian suurlähetystö on aktivoitunut vaikuttamaan Kirgisian sisäpolitiikkaan. Danilov kertoo, että ennen tulevia parlamenttivaaleja Britannian suurlähettiläs Charles Garret on yrittänyt yhdistää kaikki oppositioryhmät Kirgisian nykyistä hallitusta vastaan. Aiemmin, kun valtaosa kirgisialaisista keskittyi koronaviruspandemiaan, brittidiplomaatti uhmasi karanteenia ja kokosi yhteen sopivia mielenosoittajia ja aktivisteja.
Huhtikuusta elokuuhun saakka, Garrett järjesti salaisia neuvotteluja ja tapaamisia Ata Meken-puolueen johtajan, Omurbek Tekebajevin, "Kehitys"-säätiön johtajan Adil Turdukolovin sekä Kirgisian entisten presidenttien, Almazbek Atambajevin ja Roza Otunbajevan, kannattajien kanssa. Danilov väittää, että tämä korkea-arvoinen brittidiplomaatti pyysi näitä edellämainittuja tahoja mustamaalaamaan istuvan hallituksen tukemien kansanedustajaehdokkaiden mainetta.
Garrettin aloitteesta, Kirgisian oppositiovoimille osoitettiin kolme miljoonaa dollaria Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen turvallisuusneuvoston valvonnassa olevan Konflikti-, vakaus- ja turvallisuusrahaston sekä George Sorosin Open Society-säätiöiden kautta. Tällä rahalla ei tueta Kirgisian köyhiä, vaan sillä yritetään rahoittaa uusi värivallankumous.
Kirgisian oppositio on kuitenkin tällä hetkellä hajanainen ja vain osa sen jäsenistä omaa länsimielisiä näkemyksiä, Danilov sanoo. Siksi onkin epätodennäköistä, että mikään näistä puolueista kykenisi saamaan riittävän äänimäärän parlamenttipaikkoihin. Tarvitaan siis "ulkoparlamentaarista toimintaa", jonka organisoimisesta Kirgisiassa vaikuttavilla angloamerikkalaisilla on kokemusta.
Tällaisessa ilmapiirissä Kirgisian tiedotusvälineissä on raportoitu suunnitelmasta (jonka oppositio on suunnitellut läntisten isäntiensä käskystä) kiistää vaalitulokset "vaalivilppiin" vedoten. Ei olisi mikään ihme, mikäli sunnuntaina 4. lokakuuta pidettävien vaalien jälkeen nämä ryhmät ryhtyisivät mellakoimaan ja vetoamaan länsimaiden tukeen Valko-Venäjän tapahtumia matkien.
