tiistai 6. lokakuuta 2020

Kirgisian vaalien jälkeiset levottomuudet, eli mitä minä sanoin

Kirgisiassa järjestettiin sunnuntaina parlamenttivaalit. Kirjoitin maan tilanteesta jo aiemmin, uumoillen vaalituloksen johtavan oppositioryhmien väitteisiin vaalivilpistä.

Vaalien jälkeen aktivistien mellakointi odotetusti alkoikin. Ainakin yksi ihminen on kuollut ja yli sata on loukkaantunut levottomuuksissa ja katukahakoissa. Lehdissä on kirjoitettu johdattelevasti jopa "Kirgisian vallankumouksesta".

Oppositiota tukevat mielenosoittajat tunkeutuivat pääkaupunki Biškekissä parlamenttitaloon ja vapauttivat myös maan entisen presidentin Almazbek Atambajevin vankilasta. Tällainen toiminta vaikuttaa vallankaappaukselta, jota Britannian suurlähettiläs ja muut läntiset tahot ovat valmistelleet.

Mielenosoittajat ovatkin jo vaatineet presidentti Sooronbai  Žeenbekovin eroa.  Hänen kaksi tukipuoluettaan saivat sunnuntain vaaleissa yhteensä puolet äänistä. Molemmat puolueet ajavat Kirgisian tiiviimpää yhteistyötä Venäjän kanssa, mikä ei oppositiota rahoittaneita läntisiä taustavoimia liene miellyttänyt.

Aivan kuin Valko-Venäjällä, Kirgisiassakin oppositiopoliitikot ovat kertoneet muodostaneensa "koordinaationeuvoston". Virallisena tavoitteena on "vakauden ja laillisuusperiaatteen palauttaminen". Koska oppositiopuolueiden kannatus ei riittänyt valtaan nousuun parlamentarismin keinoin, vaalitulos haluttiin mitätöidä.

Kirgisian sisäpoliittiseen kriisiin vaikuttaa joukko geopoliittisia tekijöitä, jotka juontavat 90-luvulta. Maata hallitsevien klaanien keskinäinen kiistely ja ulkovaltojen sekaantuminen ovat myös lisänneet poliittista epävakautta. Omia intressejään pyrkivät alueella ajamaan niin Britannia ja Yhdysvallat, kuin myös Venäjä, Turkki ja Kiina.