keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Ranska, islam ja länsimaisen sivilisaation nollaus

Muutama viikko sitten 18-vuotias tšetšeenipakolainen surmasi Ranskassa 47-vuotiaan opettajan tämän kotimatkalla. 

Syy veritekoon oli siinä, että opettaja oli näyttänyt oppilaille sananvapaudesta kertovalla tunnilla Charlie Hebdo -satiirilehden pilakuvia profeetta Muhammedista.

Poliisi ampui päänkatkojan pidätysyrityksen aikana. Ranskan presidentti Macron kutsui opettajan murhaa "islamistiseksi terroriteoksi". Surman jälkeen Ranska on kiristänyt muslimiyhteisöjen valvontaa sekä pidättänyt epäiltyjä islamististen ääriliikkeiden kannattajia.

Opettajan murhan johdosta pilakuvia profeetta Muhammedista heijastettiin Ranskassa hallintorakennusten seinille ikään kuin vastatoimena ja länsimaisen ikonoklasmin siedätyshoitona. Muslimimaat ovat arvattavasti suuttuneet ja kehottaneet boikotoimaan ranskalaisia tuotteita. Macronia kohtaan on esitetty rankkaa kritiikkiä ja syytöksiä "islamofobiasta".

Macronin tiukentunut linja johtunee osittain myös siitä, että tämä lännen globalistien kandidaatti yrittää kyynisesti viedä ääniä muslimivastaisilta oikeistopopulisteilta: mielipidemittauksissa suosituimmat puolueet ovat tällä hetkellä keskustaoikeistossa ja äärioikeistossa.

Nykytilannetta on turha ihmetellä, sillä Ranska oli mukana Libyan runtelemisessa ja Gaddafin kaatamisessa, mikä avasi pakolaisvyöryn Eurooppaan. Lisäksi Macronin hallinto on tukenut Assadia vastaan taistelevia islamisteja Syyriassa sekä jatkanut EU:n suisidaalista väestönvaihtopolitiikkaa.

Jos euromaat eivät radikaalisti muuta linjaansa, päitä putoilee kirjaimellisesti jatkossakin. Tämä vain alleviivaa sitä tosiasiaa, että entiset liberaalit dogmat on aika hylätä. Ei ole mitään "kansainvälistä yhteisöä", joka jakaisi "yhteiset arvot ja normit". Kaikista maailman maista ei tule demokratioita. Tulevaisuudessa häämöttää erilaisten valtablokkien ja sivilisaatiovaltioiden maailma.

Ranska voi vedota "vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon", mutta kolonialistisen ajan perintö sekä osallisuus Länsi-Aasian ("Lähi-idän") maiden epävakauttamiseen tuskin johtavat yhteisymmärrykseen kaikkien muslimien kanssa. Islamistinen radikalismi on myös osin lännen oma hirviöluomus, eikä katkeroituneiden maahanmuuttajien veritekoja voida täysin estää. Edessä ei ole helppoja valintoja.

Sekä Ranskan äärimmäisen sekulaari valtio että vakaumukselliset muslimit pitävät jatkossakin kiinni omista, täysin päinvastaisista arvoistaan. Euroopan väkisin monikultturistetuissa yhteiskunnissa tämä luo jännitteitä vastaisuudessakin. Siihen kai tietyt tahot pyrkivätkin; kaaoksen ja konfliktin aikana eliitti tiukentaa otettaan.
 
Länttä hallitsevalle, juurettomalle kosmopoliittieliitille sopii monietninen, poliisivaltiomainen valvontayhteiskunta, jossa oligarkit hallitsevat edelleen rahavirtoja, tavallisen kansan kärsiessä lähiöissään. Näyttää siltä, ​​että paljon puhuttu "suuri resetointi" on samalla myös koko länsimaisen sivilisaation nollaus.
 
Eurooppa on jo vuosikymmeniä sitten hylännyt omat traditionsa ja ryhtynyt halveksimaan menneisyyttään. Tällä välin monikulttuurinen ja -uskontoinen - mutta pohjimmiltaan ortodoksinen - Venäjä jatkaa kristillisten perinteiden vaalijana ateistisen lännen asemasta; näin ne roolit vaihtuvat. Venäläinen maailma tuntuukin jo houkuttelevalta asuinpaikalta monista länsimaisista kristityistä ja liberaaliin menoon kyllästyneistä.
 
Ylipäänsä erilaiset jakolinjat syvenevät siirryttäessä liberalismin jälkeiseen aikaan, joten nyt tarvittaisiin kylmäpäistä poliittista realismia eikä idealistista haihattelua yhteisestä maailmasta. Valitettavasti Euroopassa ei ole havaittavissa tahtotilaa muutokseen, eikä poliittinen johto ota juurikaan huomioon esimerkiksi kantaväestön kokemuksia ja mielipiteitä.