 |
| Pekka Haavisto |
Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto ei ymmärrä geopolitiikkaa. Se on hänen mielestään rajoittavaa ja jopa "julmaa".
Haavisto haluaisi unohtaa Suomen maantieteellisen sijainnin ja paeta todellisuutta läntisiin "arvoihin", vihreä ulkoministeri paljastaa Iltalehden erikoishaastattelussa.
70-luvulla venäläispoliitikot ja karvahatut eivät Pekkaa miellyttäneet, vaikka hänen liberaali isänsäkin seisoi Senaatintorilla susilakki päässään uutena vuotena. Nuo ajat ovat Haaviston onneksi takana päin.
Haavisto on hieman dandy, joten hän suosii taskuliinaa englantilaisen, ranskalaisen ja amerikkalaisen diplomaattietiketin mukaan. Haavisto asuu miljoonatalossa Helsingin Kulosaaren hienostoalueella; pahat kielet kuiskuttelevat, että luksuslukaali olisi palkkio tiettyjen poliittisten intressien ajamisesta.
Kylmän sodan päivistä Suomi on siirtynyt yhä lähemmäksi länttä. Haaviston ihannoimat "arvot" sitovat Suomen transatlanttiseen yhteyteen ja erityisesti Yhdysvaltoihin. Pekka panee toivonsa Joe Bidenin ideoimaan "demokratioiden liittoon", joka kääntää liberalismin suojakilven autoritäärisiä valtoja, Venäjää ja Kiinaa, vastaan.
Iltalehdessä ollaan perillä siitä, kuinka Valtioneuvoston Ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon on kirjattu seuraava tärkeä lause: "Venäjän tavoitteena on edelleen etupiirijakoon perustuva turvallisuusrakenne Euroopassa."
Haavisto ei halua paluuta karvalakkien aikaan, joten taskuliinadandyn selviytymiskeino löytyy tiiviistä rakkaussuhteesta Yhdysvaltoihin. Vanha herra Biden kelpaa nuuskimaan ja käpälöimään Suomi-neitoa, sillä Pekka ei tunnetusti ymmärrä naisten päälle.
Ulkoministeri karsastaa puhetta geopolitiikan paluusta. Realismi ei kiinnosta, vaan Pekka kelluu arvokuplassa, jonka Suomi jakaa EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa. Haaviston mielestä on hyvä hakea ystävät kaukaa ja viholliset läheltä, eikä päinvastoin. Geopolitiikan riskiryhmässä ollaan silti, Pekka huokaa.
Sitten haastattelussa päästäänkin Haaviston lempifraaseihin. Suomen on valittava ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja, jossa korostuvat ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate, demokratia, rauha, vapaus, sekä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Kaikenlainen kansainvälinen toiminta on myös Pekalle suomalaiskansallista suvereeniutta tärkeämpää.
Haavisto, joka ei ymmärrä valtioetuun perustuvaa politiikkaa, vaan pitää kiinni arvopohjahaihattelusta, haluaisi lännen liberaalin järjestyksen säilyvän hamaan ikuisuuteen: kamppailussa maailmanjärjestyksestä Pekka komppaa "demokratioita, joiden pitäisi olla kilpailijoitaan vahvempia". Onko siviilipalvelusmies valmis aseelliseen konfliktiin?
EU:lla ja Joe Bidenillä on Haaviston unelmissa yhteisiä intressejä. Amerikkalainen 5G-teknologia on eettisempää kuin Kiinan, sillä Pekka uskoo, että Yhdysvallat on "myötämielinen Nokiaa kohtaan". Vakoilu tai kansalaisten tietosuojan loukkaukset huolettavat Haavistoa vain, jos kyseessä on Kiina tai Venäjä. Yhdysvallat saa Suomen isäntämaana tietysti tehdä mitä haluaa.
Jos Haaviston haastattelussa olisi puhuttu vaikkapa Venäjästä yhtä ylistävään sävyyn kuin Yhdysvalloista, olisi syntynyt valtava kohu ja ministeriä olisi vaadittu eroamaan. Mutta koska amerikkamielisyys on tänä päivänä sitä parempaa (epä)isänmaallisuutta, Haaviston lausunnot eivät aiheuta skandaalia. Oliko haastattelu myös valkopesua tulevia presidentinvaaleja silmällä pitäen?
"Karvalakkiajat ovat monessa suhteessa menneisyyttä", Iltalehti päättää ulkoministerin erikoishaastattelun. Haaviston mukaan Suomen on valittava puolensa vastakkainasettelussa idän ja lännen välillä. Hän alistuu mieluummin Atlantin takaiselle hegemonille, kuin suostuu rakentamaan pragmaattista naapuruussuhdetta. Ei ole suomalaisilla herraonnea.
