tiistai 24. marraskuuta 2020

Venäjä-kritiikkiä ja älyllistä epärehellisyyttä Halla-aholta

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kirjoittanut suomalaisista sotaveteraaneista, maanpuolustustahdosta ja "epäsovun kylväjistä".

Halla-aho antaa ymmärtää, että menneisyyden tapahtumia oltaisiin valjastamassa nykyhetken poliittisiin tarpeisiin. Hän on toki oikeassa siinä, etteivät sotiemme veteraanit taistelleet suvaitsevaisuuden, liberalismin, maahanmuuton, seksuaalivähemmistöjen, euro-Suomen tai muiden nyt muodissa olevien asioiden puolesta. 

Persujohtaja kysyy, miksi kansa taisteli. Suomalaisilla ei ollut Halla-ahon mukaan "abstrakteja motiiveja vuonna 1939", vaan taistella piti, koska "joku yritti ryöstää heille kuuluvaa maata". Suomalaiset kokivat vielä tuolloin keskenään "kohtalonyhteyttä", mikä vahvisti heidän taistelutahtoaan. 

Sitten Halla-aho meneekin jutuissaan täysin sivuraiteelle. Vaikka hän väittää, ettei kuulu siihen vainoharhaiseen koulukuntaan, joka "pelottelee Putinilla" ja näkee trolleja ja agentteja joka paikassa, russofobi Halla-aho tekee juurikin näin. 

Mitä tekisi "pahantahtoisen ja laajentumishaluisen imperiumin hallitsija", joka haluaisi "heikentää pienten naapuriensa puolustuskykyä", retoriikan mestari kysyy opetuslapsiltaan. Hän kylväisi eripuraa "informaatiovaikuttamisen keinoin" ja edistäisi ajatusta "maailmankansalaisuudesta", "vapaasta liikkuvuudesta" ja siitä, ettei mitään "kansaa" edes ole olemassa, vaan ainoastaan "kokoelma yksilöitä".

Keskinäistä koheesiota rikkomalla vieras valta voisi Halla-ahon mukaan tuhota "kaikki yhteisöllisyyttä ylläpitävät instituutiot", "syventää luokka- ja tuloeroja" ja "edistää etnisten ja kulttuuristen saarekkeiden syntymistä yhteiskunnan sisälle". Totta, mutta sijaitseeko tällainen valta idän asemasta sittenkin lännen suunnalla?

Halla-aho on vuosia yrittänyt luoda kuvaa siitä, että perussuomalaiset on Suomen isänmaallisin puolue. Tätä on pönkitetty korostetulla Venäjä-vastaisuudella, mutta kumma kyllä, ei järin terävällä EU-jäsenyyden kritiikillä, vaikka sitäkin puolueessa ja sen äänestäjäkunnassa esiintyy. On myös tunnettua, että Halla-aho haluaisi Suomen sotilasliitto Naton jäseneksi, mutta kun tyhmä kansa ei halua tykinruuaksi, joten tässä vaiheessa ei voi mitään.

Sotaveteraaneja muisteleva kirjoitus on jälleen näyttö Halla-ahon älyllisestä epärehellisyydestä. Hän yrittää sen varjolla vihjata, että Venäjän pirullisena juonena olisi kylvää eripuraa Suomessa ja lisätä vastakkainasettelua, jotta sosiaalisen koheesion yhä heikentyessä, maa putoaisi Venäjän syliin "kuin kypsä hedelmä".

Todellisuudessa tällaista juonii juuri se länttä hallitseva eliitti, jonka monikultturismia edistävään, "transatlanttiseen" Washingtonista Brysseliin ulottuvaan liittoumaan Halla-aho haluaa Suomen kaikesta huolimatta kuuluvan. Halla-ahon kritiikki suuntautuu aina vain Venäjän suuntaan, ei Yhdysvaltoihin tai edes Brysseliin.

Halla-aholla on pakonomainen tarve yrittää esittää, että kaikki paha tulee idästä. Läntistä arvoyhteisöä, sen liberalismia ja avoimien rajojen politiikkaa hän ei tässäkään kirjoituksessa kritisoi, vaan yrittää johdattaa lukijansa väärille jäljille syyttäen lännen "hajota ja hallitse"-strategiasta Venäjää.

Halla-aholta pitäisi kysyä, onko se kenties Venäjän suurlähetystö, joka heiluttaa sateenkaarilippua ikkunastaan ja vaatii muita maita omaksumaan liberaalit arvonsa? Ei, se on Yhdysvallat. Entä onko se Venäjä, joka on vaatinut Suomelta "taakan jakamista" maahanmuuton suhteen? Ei, se on läntisten arvojen ja atlantismin eurooppalainen linnake, EU. Kyllähän entinen euromeppi nämä ikävät tosiasiat tietää.

Halla-aho ei halua Suomesta itsenäistä maata, joka hoitaisi suhteensa Venäjään ja muihin maihin valtioetuun perustuvalla reaalipolitiikalla. Hänelle kelpaa, että Suomi on länttä hallitsevan eliitin käsissä ja tulevan euroliittovaltion alati köyhtyvä periferia. On käsittämätöntä, että näin harhaanjohtavilla kirjoituksilla perussuomalaisten puheenjohtaja saa tuhansia tykkäyksiä ja suitsutusta sosiaalisessa mediassa.