Lee totesi myös, että Joe Bidenin tulisi virkaan astumisensa jälkeen pyrkiä luomaan rakentavampi suhde Kiinaan. Ainakin "aselepo" olisi paikallaan viime vuosien jälkeen.
Leen sanat edustavat useimpien maiden näkemyksiä, väittää kiinalaislehti. Trumpin hallinto on yrittänyt kovasti saada muita maita Kiinan vastaiseen liittoumaansa, mutta johtaako tällainen enää mihinkään globalisaation ja keskinäisriippuvuuden maailmassa?
Singapore ja monet muut katsovat, että ehtojen sanelemisen sijaan vastavuoroinen yhteistyö on oikea toimintatapa nykymaailmassa. Yhdysvalloilla on läheiset suhteet Singaporeen, mutta tämä Kaakkois-Aasian kaupunkivaltio on kuitenkin uskaltanut useaan kertaan sanoa, että Trumpin hallinnon aggressiivinen ajattelutapa ei ole suosittua maailmalla.
"Leen pragmaattinen lausunto on varoitus Yhdysvalloille, joka on vaatinut valtioita valitsemaan puolensa", arvioi Xu Liping, Kiinan yhteiskuntatieteiden tiedeakatemian Kaakkois-Aasian tutkimuskeskuksen johtaja. "Muiden maiden olisi hyvin vaikea erottautua Kiinasta, joka on niin suuri talous. Tällaiset vaatimukset ovat epärealistisia", Xu sanoo.
Mutta jotkut itsepäiset amerikkalaispoliitikot sulkevat silmänsä tosiasioilta. He elävät yhä henkisesti kylmän sodan aikakaudella. Vanhempien sukupolvien kiinalaiset ja yhdysvaltalaiset poliitikot mursivat Kiinan ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden jäätä, mutta viimeiset neljä vuotta Trumpin hallinto on kulkenut tätä historiallista suuntausta vastaan. Natsi-Saksaankin Kiinaa on ehditty verrata.
Ulkoministeri Mike Pompeo on yrittänyt viimeisinä virkakuukausinaan keskustella euromaiden kollegojensa kanssa tarpeesta luoda "vahva liittouma Kiinan kommunistisen puolueen toimintaa vastaan". Pompeo joutuu pian pois tehtävistään, mutta hän käyttää jokaisen tilaisuuden mustamaalatakseen Kiinaa sekä Irania. Tuleeko seuraava ulkoministeri jatkamaan samalla linjalla?
Washington pitää Kiinaa merkittävimpänä uhkana sen edustaman maailmanjärjestyksen valta-asemalle, joten syvän valtion intressejä edustava demokraatti Biden ei tule radikaalisti muuttamaan republikaanien linjaa. Retoriikka saattaa olla Trumpin möläytyksiä hienovaraisempaa, mutta toiminta tuskin muuttuu.
Yhdysvaltojen asemointi muistuttaa valmistautumista Neuvostoliiton vastaiseen kamppailuun; 1940-luvulla painotettiin "kapitalistisen maailman" ja "neuvostososialismin" eroavaisuuksia, joita amerikkalaisdiplomaatti George F. Kennan eritteli "pitkässä sähkeessään". Ulkoministeriön tuore dokumentti, The Elements of the China Challenge, puolestaan esittää, että Kiinan valtion ohjelma on "erityinen sekoitus marxismi-leninismiä ja äärinationalismia".
Euroopan maat yritetään saada mukaan Yhdysvaltojen liittoumaan, vaikka amerikkalaishegemoni etupäässä uhkailee, kiristää ja vakoilee niitä. Kiinalla ja Euroopan unionilla on kuitenkin yhteisiä intressejä ja investointisopimuksia, joten euromaiden ei kannattaisi alistua Yhdysvaltojen tahtoon. Myös uusi Aasian ja Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus on konkreettinen todiste siirtymisestä pois länsikeskeisestä maailmanjärjestyksestä.
Pekingin mukaan Washington harjoittaa yhä vanhentunutta ulkopolitiikkaa ja hylkää monenkeskisyyden. Kiinalaisesta perspektiivistä tällainen nollasummapeli ja jakautuminen ideologisiin leireihin, on kylmän sodan aikaista ajattelua, kun taas aasialaisen aikakauden teemaksi nousee yhteisvoiton periaate. Siksi tänä päivänä on turha vedota ismeihin tai idän ja lännen perustavanlaatuisiin eroavaisuuksiin.
"Monet johtajat ja tutkijat ympäri maailmaa odottavat Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteiden normalisoitumista. Tämä on maailman ääni, eikä Washingtonin pitäisi enää asettua tätä trendiä vastaan", kirjoittaa Li Qingqing.
