Facebookin uutisvirrassa esiin tuli jostain syystä "Suomen uutiset", perussuomalaisten julkaisu, jossa varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari sanoo: "Jos emme puolusta länsimaista demokratiaa ja kristillisiä arvoja, niin kyllä islam pyyhkii yli". Harmillista kyllä, Huhtasaaren puolustama "länsimainen demokratia" on itseasiassa osasyyllinen asioiden nykytilaan, enkä laittaisi huolettomasti yhtäläisyysmerkkejä tämän kyynisen "demokratian" ja kristinuskonkaan välille.
Valitettavasti kansallismieliset eivät ole kommenteissaan ja haastatteluissaan valmiita käsittelemään rehellisesti kansainvaelluksen syitä ja kritisoimaan tahoja, jotka ylläpitävät kyseistä väestönvaihtoprojektia. Toki taustalla on pelko tulla leimatuksi vaikka miksi, mutta monen mielestä Yhdysvaltojen johtama maailmanjärjestys on heistä se sopivin, ainakin se on tuttu ja turvallinen. On helpompi uhkailla islamilla kuin kritisoida monikultturismin todellisia takapiruja, globalistieliittiä ja heidän suunnitelmiaan.
Huhtasaari mainitsee haastattelussa myös norjalaisen toimittajan, Hege Storhaugin, joka on kirjoittanut kirjan Islam – yhdestoista vitsaus. Kirja on julkaistu vastikää suomeksi Kiuas Kustannuksen toimesta. Huhtasaari hehkuttaa kuinka hyvä kirja on, ja kuinka "Islam on ideologia. Se on valtio valtiossa ja se on poliittinen liike. He (muslimit) pyrkivät saamaan valtaa omalle oppijärjestelmälleen." Tällaista kirjoitettiin ns. vastajihadismi-blogeissa yli kymmenen vuotta sitten, nyt se on vain noloa, tarpeetonta vanhan kertausta.
Huhtasaari ei tietenkään kritisoi samalla tavalla esimerkiksi länsimaissa ja Israelissa toimivia sionisteja tai Yhdysvaltojen neokonservatiiveja. He ovat avoimesti sekulaarin, monikulttuurisen valvontayhteiskunnan kannalla, tarkoituksenaan muokata Lähi-idästä globalistieliitin haluaman kaltainen ympäristö, ja siinä sivussa hyödyntää alueen luonnonvaroja. Sikäläiset ihmiset voi aina lähettää pois tieltä Europpaan ja Yhdysvaltoihin. Toki he tiedostavat, etteivät muslimitulijat välittömästi integroidu liberaaliin järjestelmään samanlaisiksi säyseiksi kuluttajiksi kuin natiivit, mutta mitäpä pienistä. Lähi-idän säälimätöntä runtelua angloamerikkalaissionistien toimesta en ole yhdenkään perussuomalaisen kuullut vielä kritisoivan.
Suomalainen kansallismielinen hyväksyy usein EU:n ja Yhdysvaltojen harjoittaman roistovaltiopolitiikan, koska olemme heidän mielestään osa Yhdysvaltojen ja heidän vasalliensa muodostamaa "länsimaista arvoyhteisöä". Koska mitään konkreettista muutosta EU:n politiikkaan ei edes yritetä saada, myös Euroopan yhdysvaltojen, Eurafrikan, luominen jatkuu pysähtymättä. Huhtasaari ja kumppanit voivat sitä hieman miedosti kritisoida, jotta faneille tulisi hyvä mieli, mutta siihen se jääkin. Tuota läpimätää arvoyhteisöä perussuomalaiset ja muut eduskuntapuolueet kilvan puolustavat, vaikka retoriikka saattaa olla hieman erilaista puolueesta riippuen.
EU:n ja länsimaisen liberaalidemokratian kriisi saattaa kuitenkin tuottaa vielä yllätyksiä. Italiassa ja muuallakin Euroopassa on nyt huomattu, että EU ei salli kenenkään poiketa euromyönteisestä linjasta. Jos vaaleissa ei valita valtaan "oikeita puolueita", Bryssel ja talouseliitti pistävät homman uusiksi. Tämä voimistanee tukea myös avoimesti demokratiaa vastustaville liikkeille. Lähivuosina Euroopan politiikassa nousee esiin niin avoimesti "läntisiä arvoja" vastustavia kansanliikkeitä, sekä lisää maahanmuuttajien muodostamia puolueita, joilla tuetaan alkuperäisen kotimaan arvomaailmaa. Tätä kehitystä eivät eurobyrokraatit saati huhtasaarelaiset länsimieliset pysäytä; tarvitaankin euraasialainen voima tasapainottamaan tilannetta.
