Suomi hiljaa Italian vallankaappauksesta

 Mattarella ja Cottarelli

Euroopan unionin tulevaisuus näyttää aika huonolta, eurokriisikin häämöttää jälleen Italian tapahtumien myötä. Joku voi olla eri mieltä, mutta jos unionin kasassa pysymiseen vaaditaan eurokraattien luoma diktatuurinen järjestelmä, joka ei hyväksy jäsenmaiden vaalien tuloksia, jos ne eivät sitä miellytä, näyttää vanha pilkkanimi "Eurostoliitto" olevan hyvinkin osuva. Stalinistiset puhdistukset vain vielä puuttuvat, mutta eiköhän niitäkin nähdä, jos nykymeno jatkuu. Ihmisiä ei aina tarvitse tappaa, heidät voi pitää vain kaukana vallan kahvasta, tai katkaista puhujalta virta mikrofonista Euroopan parlamentissa, sekin riittää.

Suomalainen poliitikko on kiinnostunut maakunta- ja soteuudistuksista, sekä kiusallisista tietovuodoista. Myös työttömien aktiivimallia saatetaan kommentoida. Keskitytään paikallisiin asioihin, mikä on toisaalta ihan fiksua. Populistit, kuten Jussi Halla-aho, kommentoivat mielellään myös maahanmuuttajien keskinäistä nahistelua Itäkeskuksessa. Mutta kun Italiassa tehdään EU:n myötävaikutuksella vaalien jälkeinen vallankaappaus, luulisi sen kirvoittavan kansan valitsemilta eurokriittisiltä edustajilta kommentteja. Mutta ei, hiljaisuus vallitsee.

Miksi suomalaisia "populisteja" ei kiinnosta, miten jäsenmaa Italiassa vastaavien puolueiden nousu estetään EU:n ja talouseliitin toimilla, presidentti Mattarellan ajaessa virkamieshallituksen muodostamista Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n entisen ekonomistin, Carlo Cottarellin, johdolla? Viiden tähden liikkeen ja Liiton ohjelma saattoi säikäyttää poliittisia broilereita meilläkin: se oli näet kansallisen suvereniteetin ja eurokriittisyyden ohella ajamassa hallitusohjelmansa osaksi Venäjä-pakotteiden poistoa. Perusnatottajia on aiemminkin masentanut se tosiasia, että Euroopassa on muita puolueita ja valtioita, jotka haluaisivat normalisoida suhteensa Venäjään, eivätkä ole Suomen lailla yhtä halukkaita tukemaan atlantistisen hegemonian jatkumista.

Merkeliä painostetaan Saksassa myös lopettamaan pakotteet. Tätä mieltä eivät ole ainoastaan Tšekki, Bulgaria ja Unkari, vaan myös länsi-Euroopan maissa järki alkaa voittaa. Merkelin oman puolueen sisällä on vaadittu pakotteiden purkamista Saksan eduksi, Yhdysvaltojen protestointi ja petollisuus eivät niinkään enää kiinnosta. Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz on myös avoimesti puolustanut Venäjä-pakotteista luopumista, ja maininnut Yhdysvallat "epäluotettavana kumppanina".

Italian hallituspuolueille ovat osoittaneet tukeaan aidosti kansallismieliset puolueet, jotka eivät ole hylänneet tervettä eurokriittistä linjaansa. Ranskan Front Nationalin Marine Le Pen kutsui Italian tilannetta suorin sanoin vallankaappaukseksi. Kun EU:n budjettikomissaari, saksalainen Günther Oettinger, antoi Strasbourgissa haastattelun Deutsche Welle-kanavalle, jossa hän totesi ylimielisesti "markkinoiden opettavan italialaisille oikeiden asioiden äänestämistä", kommentti herätti negatiivisia reaktioita Italiassa myös muiden puolueiden edustajissa.

Viiden tähden liikettä ja Liittoa on syytetty Nato-kriittisyydestä, eurovastaisuudesta ja Venäjä-myönteisyydestä. Realismista ei ole puhuttu mitään: Italia on Venäjän toiseksi tärkein kauppakumppani EU:ssa Saksan jälkeen. Valtion omistamalla energiayhtiö ENI:llä on Gazpromin kanssa pitkäaikaisia sopimuksia Venäjän kaasun tuonnista Italiaan. Italialaisia syytetään usein korruptiosta ja ties mistä, mutta ainakin siellä puolueet ymmärtävät ajaa asioita kotiinpäin, toisin kuin Suomessa, jossa EU:n ja Yhdysvaltojen vaatimuksia totellaan kansallisen edun vastaisesti.

Jos Italian tapaus jotakin osoittaa, niin ainakin suomalaisten puolueiden monoliittisen tuen EU:n ja talouseliitin diktatoriselle päätäntävallalle. Ollaan hiljaa, Euroopan neuvosto ja markkinat tietävät paremmin. Italiassa puolestaan uhkaillaan jo laajoilla protesteilla. Myös vaalilain uusimisesta on puhuttu. Jos vaalit pidetään uudestaan jo elokuussa, eurokriittiset puolueet saavat liittoutuessaan uusissa vaaleissa murskavoiton, joka voi viedä Italian entistä lähemmäksi myös euroeroa. Suomessa eurokriittisyys taitaa olla jäissä?