keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Soini, Suomi ja Washington

Timo Soinista ei oikeastaan huvittaisi kirjoittaa sanaakaan, mutta ulkoministerin "plokissa" hän kirjoitti jotain, mitä ajattelin lyhyesti kommentoida (Soini esittää muuten yhä kansanomaista, huolimatta kosmopoliittisesta businessluokassa lentämisestä ja yhteyksistä Yhdysvaltain eliittiin).

Soini kirjoittaa olevan "kohtalonkysymys" ja "ratkaiseva asia", että "EU-maita ei pidä ajaa tilanteeseen, jossa ne joutuvat valitsemaan USA:n ja EU:n välillä". Soini sanoo siis oikeastaan suoraan, että EU-maiden (ja ehkä itse EU:n?) olisi oltava aina ensisijaisesti alisteisia Yhdysvalloille.

Plokikirjoitus kertoo, että Venäjäkin kiinnostaa Soinia "vuorokauden ympäri", ilmeisesti huolen aiheena, kun orastava moninapainen maailma alkaa hahmottumaan rapakon takaisesta vastarinnasta huolimatta. Soini oli omien sanojensa mukaan Amerikan ystävä jo silloin kun muut ramppasivat itänaapurissa. Soini puolestaan ramppasi ja ramppaa yhä Yhdysvalloissa saamassa ohjeistusta, ja on mielestään yksi "Suomen harvoja republikaaneja".

Facebook-kaverin seinällä heräsi keskustelua tästä aiheesta, ja esitettiin myös kysymys, suuntautuuko Suomi ensisijaisesti Brysseliin/Berliiniin vai Washingtoniin? Soini suuntautuu aivan selvästi Washingtoniin. Hän varmasti toivoo, että Trumpin kausi ei jättäisi pysyviä vaurioita nykyiseen järjestykseen, vaan kurssia reivattaisiin taas Trumpin presidenttikauden jälkeen perinteisempään "transatlanttiseen" suuntaan. Soinille Yhdysvaltojen hegemonia kelpaa, Suomi ja Eurooppa ilman amerikkalaista ohjausta taas ei. Kremlin kätyreistä kirjoitetaan usein, mutta ilmeisesti on täysin hyväksyttävää edesajaa Yhdysvaltojen intressejä.

Koska Suomessa myös monet kansallismieliset ovat ideologisesti suuntautuneet "länteen", on oikeastaan kumma ettei heille riitä perussuomalaisten, sinisten ja hallituspuolueiden hyvin samansuuntainen politiikka, vaan kirjoitellaan vielä lisäksi "etnonationalismista" (tämäkin on pitkälti amerikkalaisvaikutteista, mutta silti). Jos tämän "etnonationalismin" kannattaja on esimerkiksi muslimivastainen, mutta silti perusarvoiltaan lähellä liberaalia valtavirtaa, mikään oleellinen ei heidänkään aktivismillaan ikinä muutu.

Toki merkittävä osa suomalaisista haluaisi rajoittaa maahanmuuttoa ja muutenkin pitää Suomen vielä hieman suomalaisempana, he eivät vain uskalla sanoa tätä ääneen. Mutta Washingtonin vasallina sellaiseen ei ole mahdollisuutta. Soini tietää tämän, mutta hänhän jakaakin jo Yhdysvaltain republikaanien näkemykset. Amerikkalaistyyppinen kansojen sulatusuuni siis kutsuu, samoin kuin muissakin EU-maissa, ellei Washingtonista tehdä radikaalia irtiottoa ideologisellakin tasolla. Tähän ei Suomessa tai EU:ssa näytä olevan vielä poliittista tahtoa.