maanantai 17. syyskuuta 2018

Kohti uutta finanssikriisiä?

Amerikkalaisen investointipankki Lehman Brothersin kaatumisesta ja maailmanlaajuisen finanssikriisin alkamisesta on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta.

Tämän vuoksi katsoin sunnuntai-iltana viimein elokuvan The Big Short, joka kuvaa suhteellisen realistisesti Yhdysvaltojen asuntolainakuplaa ja koko korruptoitunutta järjestelmää. Elokuva on tarpeeksi pitkä, jotta aihetta ehditään käsitellä hyvin, mutta silti se tuntuu loppuvan jotenkin kesken. Mutta katselihan tuon ihan mielenkiinnolla.

Tänään silmiin sattui myös Guardian-lehden tekemä Britannian entisen pääministeri Gordon Browinin haastattelu. Hänen mukaansa "johtajaton maailma unissaan kävelee kohti uutta finanssikriisiä". Brown on kuitenkin globalistien linjoilla, joten hän syyttää haastattelussaan "nationalismia",  "protektionismia" ja "populismia", joiden avulla ei "kansallisia, paikallisia tai globaaleja ongelmia" voi hänen mielestään hoitaa.  Brown sentään myöntää, että "yhteenliitetyssä maailmassa" myös riskit kasvavat.

Uudesta kriisistä on puhunut myös New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini, joka ennakoi aiemmin jo Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden romahduksen ja sitä seuranneen talouskriisin. Yhdessä yhtiökumppaninsa, italialaisen ekonomisti Brunello Rosan kanssa Roubini odottaa globaalin taantuman alkavan jo vuonna 2020. Tällä kertaa finanssikriisi tulee olemaan seurauksiltaan vuoden 2008 mullistuksia huomattavasti vakavampi ja pitkäkestoisempi. Roubinin ja Rosan mukaan "hallituksilla ei ole poliittisia työkaluja kriisin hoitamiseksi".

Roubini ja Rosa listaavat syitä tulevalle finanssikriisille. Näitä ovat muun muassa keskuspankkien elvytyspolitiikan päättyminen ja inflaation kiihtyminen Yhdysvalloissa. Trumpin riitely Kiinan, Euroopan ja muidenkin maiden kanssa lisäävät myös epävarmuutta ja hidastavat talouskasvua. Nykyistä kauppasodan ilmapiiriä Roubini kutsuu "oireeksi syvemmästä kilpailusta maailmanlaajuisen johtajuuden määrittelemiseksi". Myös Yhdysvaltojen Iran-politiikalla on omat vaaransa. Roubinin ja Rosan mielestä Trump on "keskeinen riskitekijä" tulevassa kriisissä. Siksikö Trumpista tehtiin presidentti? Sopiva syntipukki talouskriisille?
 
Oma lukunsa on poliittinen tilanne Euroopassa ja "populistinen talouspolitiikka". Kovaan kapitalismiin tottuneille taloustieteilijöille tuntuu olevan ongelmallista kohdata nativismin nousu. Jos kansallismielisten hallitusten paluu toteutuu Euroopassa, talouselämää olisi syytäkin suitsia. Roubinin mukaan uusi taantuma saattaisi yllyttää Italiaa ja muita maita eroamaan eurosta. Tosin esimerkiksi Italian sisäministeri Matteo Salvini on EU-kriittisyydestään huolimatta tyrmännyt kaikenlaiset spekulaatiot mitä tulee unionista eroamiseen; Salvini haluaisi muuttaa järjestelmää sisältä käsin.

Aktia Pankin talouskatsauksen mukaan talouskasvu on jatkunut Suomessa hyvänä tänä vuonna, mutta vauhti hiipuu jo ensi vuonna. Myös maailmantaloutta kuohuttavat riskit kasvavat, joten päättäjien olisi Aktian mukaan varauduttava nyt muutosten tekoon. Britannian EU-ero häämöttää nurkan takana, samoin europarlamenttivaalit. Oikeisto-vasemmisto-jakolinjan sijaan vastakkain ovat nyt ainakin näennäisesti lokalistit ja globalistit. Saapa nähdä, miten käy.