Kuten Paul Craig Roberts kirjoittaa, mikään ei ole länsimaihin yhtä vähän tervetullutta kuin demokratia. Elämme globaalin liberalismin totalitaristisessa järjestelmässä, jonka isäntämaa on Yhdysvallat.
Robertsin mukaan Ranskan entisen presidentti Charles de Gaullen tyylistä ranskalaisen kansallismielisyyden nousua Marine Le Penin toimesta ei hyväksytä Washingtonissa. De Gaulle ei ollut Washingtonin vaatimusten mukainen; hän oli itsenäinen poliitikko, eikä Washingtonin valtiokoneisto halua päästää toista Amerikka-kriittistä, ranskalaista nationalistia valtaan.
Patriootti Marine Le Pen näyttää olevan tuomittu Jeanne d’Arcin kohtaloon. Globalistien järjestelmä on ollut Le Penin jäljillä jo pitkään. Häneltä on nyt viety parlamentaarinen syytesuoja, ja hän on vaarassa joutua kolmeksi vuodeksi vankilaan, tai saada 75 000 euron sakot julkaistuaan twitterissä kuvia ISIS-terroristien tekemistä teloituksista.
Le Pen sanoi, ettei hän aio alistua järjestelmän uhriksi. Vallitseva järjestelmä pitää kansallismielistä toisinajattelua merkkinä mielenterveysongelmista. Ranskalaiset, kuten muutkin eurooppalaiset, on aivopesty yhdistämään vallitsevan järjestelmän kyseenalaistavat näkemykset rasismiin, lainvastaisuuteen, homofobiaan ja maahanmuuttajien vastaisiin viharikoksiin.
Puheessaan kannattajilleen, Le Pen sanoi, ettei nykyinen Euroopan unioni ole yhtä kuin Eurooppa. EU:n tarkoitus on liuottaa Euroopan kansakunnat "globaaliin magmaan". Le Penin mielestä ranskalaiset ansaitsevat yhä oman maansa, aivan kuten muutkin eurooppalaiset. Hän, samoin kuin Italian Matteo Salvini, visioi uudenlaista Eurooppaa, joka koostuisi itsenäisten valtioiden liittoumasta.
Roberts väittää, että myös Venäjän presidentti Putin toivoo Euroopan suvereniteetin, itsemääräämisoikeuden, uutta tulemista, jotta Eurooppa pääsisi pois Washingtonin ikeestä. Tässä ei Putinin toive valitettavasti auta, tarvitaan eurooppalaisten omia tekoja. Euroopan unioni itse yrittää kaikin tavoin estää eurooppalaisen suvereniteetin nousua. Washington on tukahduttanut eurooppalaista itsemääräämisoikeutta jo kauan, ja nyt Euroopan maat on kahlittu liittovaltioksi muuttuvaan unioniin, jossa ei olisi enää itsenäisiä kansallisvaltioita.
"Washington ei aio koskaan päästää irti Euroopasta tai sen Iso-Britannian vasalleista. Washington ei myöskään koskaan hyväksy itsenäistä Venäjän valtiota, se hyväksyy Venäjän vain heikkona vasallivaltiona, kuten Boris Jeltsinin aikana. Amerikka pitää itseään poikkeuksellisena, korvaamattomana maana. Millään muulla maalla ei ole sille merkitystä", sanoo Roberts. Trumpin hieman erilaisesta presidenttiydestä huolimatta, Yhdysvaltojen valtiokoneisto ja sotateollinen kompleksi kokevat kansallismielisen Euroopan uhaksi itselleen, aivan kuten Venäjän ja Kiinan.
Kaikkialla Euroopassa patriootteja ja toisinajattelijoita haukutaan rasisteiksi. Tavalliset isänmaalliset ihmiset ovat este avoimien rajojen politiikalle ja maahanmuutolle, jonka tarkoituksena on poistaa etniset kansallisuudet, kuten ranskalaiset, saksalaiset, italialaiset ja suomalaiset. Jos näin käy, koko Eurooppa liukenee monikulttuurisuuteen, diversiteettiin, ja "Euroopan yhdysvallat" on syntynyt. Roberts muistuttaa, että ranskalainen kirjailija Jean Raspail jo kuvasi samankaltaista prosessia dystooppisessa romaanissaan Le Camp des saints.
