 |
| Mateusz Piskorski |
Toukokuussa 2016, juuri ennen Naton huippukokousta, Piskorski pidätettiin Puolan turvallisuuspalvelun toimesta ja häntä syytettiin "vakoilusta Venäjän ja Kiinan hyväksi". Zmiana-puolueen sisältä kerrotaan, että Piskorskin pidätys oli "yritys pelotella heitä, joiden näkemykset ulko-, sisä-, turvallisuus- ja talouspolitiikassa poikkeavat hallituksen linjasta". YK:n mielivaltaista vapaudenriistoa tutkiva toimikunta on vaatinut Piskorskin vapauttamista. Piskorski vapautui lopulta takuita vastaan toukokuun 16. päivänä tänä vuonna. Koko kolme vuotta kestäneen tutkintavankeuden aikana häntä ei virallisesti syytetty mistään.
Vastikään vapautunut Piskorski on antanut haastattelun, jossa hän kertoo koettelemuksistaan. Piskorski on sitä mieltä, että hänet vangittiin poliittisin perustein ja mukana juonessa oli myös amerikkalainen tiedustelupalvelu. Mitään valtion salassa pidettävää tietoa Piskorski ei ole luovuttanut kenellekään, hän on toiminut laillisesti asiantuntijana, toimittajana ja poliittisen puolueen perustajana. Piskorskista tuli siis puolalainen mielipidevanki.
Piskorski spekuloi, että amerikkalaiset tulivat ehkä lopulta siihen tulokseen, että syytteet eivät mene läpi, ja määräsivät hänet vapautettavaksi. Puolan valtio on voinut myös tulla siihen tulokseen, ettei hän näkemyksistään huolimatta ole uhka nykyhallinnolle. Piskorskin mielestä hänen tapauksensa tulisi tutkia puolueettomasti, mutta se ei ole mahdollista niin kauan kuin nykyinen, "neokonservatiivisten atlantistien regiimi", on vallassa Puolassa.
Piskorski toteaa, että nykyjärjestelmää avoimesti vastustava politikointi ei ole helppoa Puolan autoritaarisessa järjestelmässä. "Regiimi yrittää tuhota sinut viemällä sinulta kaiken. Kaikki säästöni ja omaisuuteni takavarikoitiin vuonna 2016. Olen valittanut tästä syyttäjänvirastolle, mutta oikeus ei ole tehnyt mitään päätöstä asiassa miltei kahteen vuoteen. Tämä tarkoittaa sitä, että nyky-Puolassa keneltä tahansa voidaan riistää omaisuus, hänen odottaessaan oikeuden päätöstä useiden vuosien ajan", Piskorski kertoo.
Piskorskin perhe ja ystävät olivat pakotettuja ottamaan noin 50 000 euron suuruisen lainan, joka kattaisi vapauttavan takuusumman. Jos Piskorski olisi oikeasti syyllistynyt maanpetokseen, häntä tuskin olisi vapautettu edes takuita vastaan. Valtion media on kuitenkin jo todennut Piskorskin syylliseksi "yhteistyöhön venäläisten kanssa". Tämän mustamaalauksen myötä Piskorski ei voi saada akateemista työtä Puolasta. Hänelle langetettu matkustuskielto puolestaan estää häntä hakemasta koulutustaan vastaavaa työtä ulkomailta.
Piskorskin mielestä hänen toimiaan on yritetty kaikin keinoin hankaloittaa erityisesti Zmiana-puolueen perustamisesta lähtien. Myös EUobserver-lehti uutisoi vuonna 2015, kuinka Puolaan on perustettu uusi, "Venäjä-mielinen puolue". Syyttäjä on myös laatinut listan yhteistyökumppaneista, joiden kanssa Piskorski ei saa olla tekemisissä; useimmilla listatuista ei ole kuitenkaan mitään tekemistä Piskorskin syytteiden kanssa.
Vaikka Piskorski on helpottunut päästyään pois vankisellistä (hän muistuttaa, että vankilaolot Puolassa ovat paljon huonommat kuin muualla Euroopassa), hän ei silti tunne olevansa vapaa. Hänen on mahdotonta johtaa Zmiana-puoluettaan tai toimia politiikassa. Puola on hänen mukaansa mielivaltainen yhteiskunta, jota johdetaan Washingtonista käsin. Euroopan unionin sisälläkin Puola pyrkii toimimaan erityisesti Yhdysvaltojen intressejä edistäen, Euroopan intressejä vahingoittaen. Piskorski toivoo, että Puolaa hallitsevan Laki ja oikeus-puolueen johto joutuisi vielä rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan.
Piskorskin tapaus on ainutlaatuinen Euroopassa. Häntä syytetään yrityksestä "vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen" ja osallisuudesta "informaatiosodankäyntiin" vain sen takia, että hän omaa nykyisen hallituksen politiikan vastaisia näkemyksiä. Piskorski haluaisi, että Puola eroaisi sotilasliitto Natosta. Hän vastustaa amerikkalaissotilaiden läsnäoloa Puolassa, ja on esittänyt myös, että EU:n Venäjän vastaiset pakotteet poistettaisiin. Tällaiset näkemykset tekevät hänestä puolalaisten neokonservatiivien silmissä "Venäjän agentin".
Piskorskin mukaan puolalaisjohdon paranoidi teesi on, että kaikki venäläiset poliitikot, toimittajat ja tutkijat, ovat jotenkin yhteydessä Venäjän tiedustelupalveluun. Niinpä yhteydenpito sellaisiin henkilöihin tai osallistuminen jonkin venäläisen järjestön tai poliittisen organisaation tilaisuuteen, katsotaan osoittavan, että tällainen henkilö on myös "Venäjän palveluksessa".
Piskorskin mielestä tämä kaikki on absurdilla tavalla kuin Kafkan Oikeusjutusta, mutta silti todellisuutta tämän päivän Puolassa, joka on Euroopan Venäjä-vastaisin ja Amerikka-mielisin maa. Piskorski arvelee, että hänen tapauksensa saattoi myös olla eräänlainen testiajo, ja myös muissa Euroopan maissa toisinajattelijoita vastaan tullaan hyökkäämään, ja heitä vastaan tekaistaan perättömiä syytteitä hybridisodan kiihtyessä.
Piskorskista EU:n byrokratiaakin pahempi ongelma Euroopassa on se, että koko maanosa on täysin Yhdysvaltojen kontrolloima. On virhe kuvitella, että Donald Trump olisi jotenkin erilainen ja itsenäinen; Yhdysvalloissa valtaa pitää pysyvä valtiokoneisto, "syvä valtio", ja sen intressit ovat täysin eurooppalaisten intressien vastaisia. Piskorski mainitsee esimerkkinä "arabikevät"-operaatiot, jotka aiheuttivat myös hallitsemattoman maahantulijoiden vyöryn. Hän viittaa Yhdysvaltojen vanhaan geopoliittiseen taktiikkaan, "Anakonda-strategiaan", jossa ajatuksena on epävakauttaa Eurooppaa, Venäjää ja Kiinaa. Samaa strategiaa Yhdysvallat on toteuttanut myös Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.
Piskorski on sitä mieltä, että meidän tulisi ensin ajatella Euroopan vapauttamista Yhdysvaltojen ikeen alta, ja vasta sitten pohtia Euroopan integraatiota ja muuta uudistamista. Puolan "euroskeptisyys" noudattaa amerikkalaisten intressejä pitää Eurooppa epävakaana. Puolan koko ulkopolitiikka perustuu Piskorskin mukaan Venäjä-vastaisuuteen. Euroopan unionissa Puola on Washingtonin "Troijan hevonen", joka pyrkii sabotoimaan kaikki yritykset vapauttaa Eurooppa amerikkalaisesta ylivallasta. Piskorski tunnustaa olevansa pettynyt siihen, etteivät edes monet euroskeptiset kansallismieliset ymmärrä näitä tosiasioita.
