Haukkala neuvoi Niinistöä neljän vuoden ajan. Ulkopoliittiset mielipiteet sopivat varmasti hyvin yhteen. Haukkala totesi viime vuoden puolella, että "Venäjän uhka" on "suomalaisten itsensä ratkaistavissa". Tällä hän luultavasti tarkoitti sitä, että Suomen pitäisi liittyä sotilasliitto Natoon, vaikka myönsikin, ettei uhka ole ensisijaisesti sotilaallinen, vaan liittyy informaatiovaikuttamiseen.
Helsingin Sanomissa Haukkala ihastelee, kuinka Yhdysvalloissa "jälleen paneudutaan maailmanpolitiikan perusteiden pohtimiseen nopeasti muuttuvassa tilanteessa". Haukkalan mielestä amerikkalaiset osasivat jo kylmän sodan aikaan suhtautua "analyyttisella viileydellä" sellaisiinkin asioihin, kuin miten mahdollisen ydinsodan voisi voittaa. Haukkalan mielestä Neuvostoliitolta taas puuttui tällainen "ratkaiseva älyllinen resurssi".
Haukkala pohtii myös, löytyykö Yhdysvaltojen "uudeksi päävastustajaksi mielletyltä Kiinalta" vastaavaa kykyä käydä omaa avointa pohdintaa. Haukkala ei sitä mainitse, mutta Kiinan hallinnossa suunnitellaan asioita ylipäänsä pitkällä tähtäimellä, joten kiinalaisten poliittisesta pohdinnasta ja sen globalisaatiostrategiasta ollaan varmasti huolissaan Washingtonissa.
Euroopassa Haukkala ei amerikkalaistyyppistä hegemonia-ajattelua näe. Tämä on hänestä selvästi huono asia. Ei ole perinnettä, jonka pohjalta pohdittaisiin tavoitteellisesti "suurstrategiaa". Haukkalan mielestä "eurooppalainen keskustelu ei voimaannuta, vaan velloo ongelmissaan ja omassa epävarmuudessaan". EU:n tulevaisuus näyttää siksi epävarmalta, eikä EU:sta löydy Haukkalan selvästi ihaileman Henry Kissingerin veroista ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa.
Haukkala ei näe muuta mahdollisuutta kuin Yhdysvaltojen johtaman Euroopan. Jos EU:n tulevaisuus olisi eurooppalainen imperiumi, valtablokki, joka olisi Yhdysvalloista itsenäinen toimija, Haukkala olisi varmasti Amerikan ystävänä tätä vaihtoehtoa vastaan. Presidentti Sauli Niinistö on ainakin Washingtonin uskollinen alamainen.
On vaikea nähdä lähitulevaisuudessa yhtenäistä Eurooppaa, mutta muistakaan vaihtoehdoista ei keskustella. Itse asiassa eurofederalistit antavat ymmärtää, ettei vaihtoehtoja edes ole. Osa eurooppalaisista haluaisi yhä nähdä kansallisvaltioiden paluun. Tuolloinkin tosin jokainen maa joutuisi pohtimaan suhdettaan suurvaltoihin, ja Suomi on jo valitettavasti alistunut amerikkalaiseen komentoon.
Koska kansan enemmistö oli Nato-jäsenyyttä vastaan, keksittiin kahdenväliset "puolustusyhteistyösopimukset" Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa, eli nyt saamme ainakin kaikki Naton haittapuolet, ellei vielä tämän kansainvälisen rikollisjärjestön täysjäsenyyttä. Trump varmasti mielellään vaatii hävittäjähankintoja ja muita Suomelle epäedullisia diilejä.
Haukkala ei ole ainoa suomalainen, jonka mielestä Suomen tulee olla Yhdysvaltojen johtaman liberaalin järjestyksen vasallivaltio ja Euroopan unionin alisteinen Washingtonin hegemoniapyrkimyksille. Kummallista, ettei muunlaisia toiveita ole. Ehkä Kiina sentään nousee Yhdysvalloista ohi, ja pistää maailmanpolitiikan paletin uusiksi, niin Haukkala ja muut atlantistit saavat jotain uutta ajateltavaa.
