tiistai 9. heinäkuuta 2019

Viro, Venäjä ja pelon narratiivi

Viron puolustusministeri Jüri Luik tiivistäisi yhteistyötä Suomen kanssa, kertoo kokoomuslainen Verkkouutiset.

Tämä tarkoittaa sitä, että tietyissä piireissä Virossa odotetaan jo malttamattomina, että Washingtonin ja Naton räätälöimä rooli Suomelle "Itämeren ja Baltian puolustajana" pantaisiin täytäntöön. Kun Suomen uusi puolustusministeri Antti Kaikkonen vieraili rutiininomaisesti Ruotsissa ja Virossa, Luik käytti tilaisuutta hyväkseen ja väitti, että vierailulla oli "tärkeä poliittinen ja symbolinen merkitys".

Luik sanoo myös, että Venäjä on valmis käyttämään sotilaallista voimaa naapurimaitaan vastaan. Tämä ilmenee hänen mukaansa "Venäjän toimista Georgiassa ja Ukrainassa" (Luik ei tietenkään mainitse Georgian hyökkäystä Etelä-Ossetiaan, saati lännen vallankaappausta Ukrainassa, mutta mitäpä ikävistä faktoista). Viron puolustusministerin mukaan olisi kuitenkin koko ajan oltava äärimmäisen varuillaan. Luik uskoo omiin sotilasfantasioihinsa, joissa suomalaisetkin kokevat Nato-joukot "vakauttavana tekijänä".

Virolla on myös Itämeri mielessä. Luik viittaa merellistä yhteistyötä käsittelevään raporttiin, jossa hahmoteltiin Itämeren maiden "yhteisten merioperaatioiden kehysrakennetta", ja balttilaista merivoimien ryhmää (englanniksi "Baltic Maritime Group"), joka toimisi "tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa, mutta ei sen muodollisena osana". Näin toimintaan voitaisiin ujuttaa mukaan Naton ulkopuoliset maat, Suomi ja Ruotsi; Baltian maat ovat jo sotilasliiton täysjäseniä, ja merentakaiselle hyväksikäyttäjälleen isäntämaalleen uskollisia vasalleja.

Virolaisilla tuntuu olevan menneisyytensä vuoksi yhä vahva Venäjän pelko. Vastikään virolaiset tutkijat toivat julki tätä pelkoa akateemiseen tutkimukseen verhottuna. Artikkelissa Discourse of fear in strategic narratives: The case of Russia’s Zapad war games, neljä virolaista tutkijaa esittää, että vuonna 2017 pidettyjen Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisten Zapad-sotaharjoitusten tarkoitus oli "kylvää pelkoa Baltiaan".

Muitakin teorioita kirjoituksessa esitetään. Kun venäläiset kiistävät suunnnittelevansa Baltian maiden valtausta, he oikeasti suunnittelevat juuri sellaista. Virolaistutkijoiden mukaan Venäjä rakentaa "pelon narratiivia", jossa asian kieltäminen onkin sen myöntämistä, tai ainakin salakavala strateginen yritys luoda mielikuvaa, että päinvastainen (eli Baltian valtaaminen) on todennäköistä. Mitä hyötyä tällaisesta mielikuvien kylvämisestä loppujen lopuksi olisi, jää epäselväksi, mutta ilmeisesti epäselvyys on jonkun mielestä Kremlin pirullista hybridivaikuttamista.

Miten venäläiset sitten levittivät pelkoa Zapad-harjoitusten aikana vuonna 2017? He tekivät niin syyttämällä länttä pelonlietsonnasta. Professori Paul Robinson käsittelee asiaa hyvin Irrussianality-blogissaan. Venäjän kommentit siitä, että sen puolustusharjoitukseen kohdistettiin lännen taholta tarkoituksella "irrationaalista pelkoa", "hysteriaa" ja "liioittelua", olikin virolaistutkijoiden mielestä ovela temppu, jolla kylvettiin pelkoa balttien mieliin ja syytettiin siitä vielä Natoa, eli saatiin moraaliposeerata venäläisittäin. Todellisuudessa Zapad-harjoitukset tarjosivat lännelle hyvän infosotahetken, jolloin valeuutisoitiin, kuinka Venäjä valmistautui hyökkäämään joko Baltian maihin, Puolaan, tai ehkä jopa Norjaan.

Virolaistutkijat ovat ylpeitä siitä, että he ovat mielestään ratkaisseet venäläisen "koodikielen", joka pohjautuu hegeliläiselle "antiteesin logiikalle". Virolaisten mielestä Venäjän syytökset lännen pelonlietsonnasta ja aggressioista ovatkin vain heijastus Venäjän omasta pelonlietsonnasta ja aggressioista. Eli lännen russofobisten hysteerikkojen kirjoitukset Venäjän uhasta ovatkin totisinta totta, koska venäläiset aiheuttamansa uhan kiistämällä todellisuudessa uhkaavat Baltiaa ja Eurooppaa! Vaikka tämä päättelyketju tuntuisi kuinka vinksahtaneelta, se on atlantistien mielestä täysin järkeenkäypää.

"Pelon narratiivin" tutkijat eivät tietenkään tarjoa mitään konkreettista todistusaineistoa väitteilleen: lukijan olisi vain uskottava heidän kokoamaansa semioottiseen kielipeliin, jossa Venäjä käyttää "koodikieltä", jonka fiksut tutkijat ovat nyt onnistuneet ratkaisemaan. Occamin partaveistä ei käytetä silloin, kun voidaan vahvistaa kuvaa "Venäjän uhasta", ja edistää lännen hybridisodankäyntiä. Jos todellista uhkaa ei ole, virolaisten on luotava se vaikka akateemikkojen tuella. Voihan tietysti olla, että Baltiassa on omaksuttu amerikkalaisilta uhka-arvioiden paisuttelu, jotta rahahanat armeijalle pysyisivät auki.

Yksinkertaisin selitys tietenkin on, että venäläiset tarkoittivat mitä sanoivat, ja koko Zapad-kalabaliikki Baltian maihin hyökkäämisestä oli läntistä liioittelua ja balttien omien pelkojen projisointia. Toinen, yhtä lailla realistinen vaihtoehto on, että mainittu virolaistutkimus on osa informaatiosodankäyntiä, siinä missä meillä Helsingin Sanomien, Ylen ja iltapäivälehtien Venäjä-kirjoituksetkin. Samoin voidaan väittää, että Viron puolustusministeri Luik pyrkii lausunnollaan kohdentamaan Nato-yhteensopivaa propagandaa myös Suomeen ja Ruotsiin, joiden alueita ja ihmisiä nyt paimennetaan lännen sotakoneiston alaisuuteen.

Kuten eräs somekeskustelija asian ilmaisi, Suomen sotilaallinen yhteistyö lännen kanssa perustuu EU:n, Naton ja Yhdysvaltojen lanseeraamaan "totuuteen" Venäjän uhasta. Tätä valta(vale)mediakin pyrkii vain vahvistamaan, eikä yksikään toimittaja kyseenalaista väitettä. Kun Viron puolustusministeri Luik sanoo, että "Venäjä on valmis voimankäyttöön", ja yhdistää samaan lausuntoon Suomen ja Naton, on kyse poliittisesta provosoinnista Suomen kustannuksella. Toivottavasti puolustusministeri Kaikkonen ei jatka edeltäjänsä viitoittamalla tiellä ja sorru laskelmoidun "pelon narratiivin" ja kuvitelmien vahvistamiseen.