Ensi maanantaina, 27. tammikuuta, tulee kuluneeksi 75 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapautuksesta neuvostojoukkojen toimesta.
Historiankirjoituksen mukaan holokaustissa kuolleista kuudesta miljoonasta juutalaisesta noin miljoona tapettiin Auschwitzissa. Usein unohtuu kuitenkin mainita, että toisessa maailmansodassa kuoli kaiken kaikkiaan yli 32 miljoonaa siviiliä.
Vaikka holokaustin kieltäjiä on länsimaissa vain marginaalinen joukko, juutalaisten kansanmurhan epäileminen on rikosoikeudellisesti kielletty osassa Euroopan maita; muun muassa Belgiassa, Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä. Muiden kansanmurhien kieltämistä ei ole samalla tavalla kriminalisoitu.
Holokaustin kohdalla lännen liberaalit yhteiskunnat ovat arvioineet sananvapauden oikeutta uudelleen. Tämä on mahdollistanut sen, että epäsuhtaisen historiapolitiikan teko jatkuu, jopa 75 vuotta sodan päättymisen jälkeen.
Israelin valtion sotarikosten sekä poliittisen sionismin suojaaminen kritiikiltä olisi tuskin mahdollista ilman maailmansodan synkkää varjoa. Uhrimielikuvaa ja antisemitismikorttia käytetään historian, länsimaiden sekä juutalaisten itsensä manipuloinnissa.
Holokaustissa kuolleiden muistoa käytetään yhä hyväksi myös oman poliittisen pääoman lisäämiseksi. Poliitikot ja valtionjohtajat vierailevat säännöllisesti Israelissa ja osallistuvat holokaustin muistamiseen. Juutalaisystävällisyys voi olla aitoa empatiaa, mutta mukana on myös poliittista laskelmointia.
Israelin valtion puolustaminen tuntuu olevan yleistä myös monille populistipoliitikoille. Vaikka Israel tekisi mitä, sionistien tekoja ei kyseenalaisteta. Oikeistopopulisteilta ei heru samanlaista ymmärrystä palestiinalaisia tai islamilaisia maita kohtaan, joita saatetaan arvostella kovasanaisestikin.
