Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio kirjoittaa Twitterissä Qassem Suleimanin olleen "islamistiterroristi". Suomen pitäisi Tavion mielestä "asettua Yhdysvaltojen puolelle". Yhdysvaltojen "kritisointi Suomen korkeimmalta valtionjohdolta" on Tavion mukaan "tulkittavissa Iranin puolustamiseksi".
En tiedä, onko Tavio tietämätön vaiko vain epärehellinen, kun fakta on, että Suleimani ja Iran ovat taistelleet juuri näitä Yhdysvaltojen tukemia islamistiterroristeja (Isis, al-Qaida, jne) vastaan. Perussuomalaisten nuorten lisäksi tyhmyys näyttää tiivistyvän myös PS:n kansanedustajien keskuudessa. Marinin hallituksen kritisoimisessa ilmeisesti kaikki keinot ovat sallittuja.
Italian oikeistopopulistien johtohahmo, Lega-puolueen Matteo Salvini, on sosiaalisessa mediassa ylistänyt Trumpin iskua. Salvinin mielestä "vapaan lännen miesten ja naisten on syytä kiittää Trumpia ja amerikkalaista demokratiaa yhden maailman vaarallisimman miehen eliminoimisesta". Salvinin mielestä Qassem Suleimani oli terroristi, "länsimaisten oikeuksien, vapauden ja Israelin vihollinen".
En näe syytä kannattaa perussuomalaisia, Suomen Sisua, tai muitakaan näennäisen "kansallismielisiä", mutta loppupelissä Amerikka- ja sionistimyönteisiä ryhmiä tai henkilöitä. Samaan pussiin pelaavat Venäjää ja Kiinaa vastustavat euroliberaalit ja turvallisuuspolitiikkaa ruotivat Naton kannattajat, atlantistit ja Ylen kolumnistit. Kansallismielisyyden suhteen vuonna 2018 julkaisemani kirjoitus on yhä sisällöllisesti ajankohtainen.
Omasta näkövinkkelistäni edellämainituilla on hyvin vähän todellista eroa: kaikille kelpaisi lännen ylivallan jatkuminen, talousliberalismi ja amerikkalaisessa komennossa jatkossakin oleva Eurooppa. Oma lukunsa ovat suomalaiset new age-henkiset Trump-fanit, jotka luottavat siihen, että Valkoista taloa johtaa nyt "syvän valtion" ja "globalismin" vihollinen, jonka jokainen teko tai lausunto on perusteltavissa. Tämä kaikki on miltei surkuhupaisaa, mutta kyse on hyvin vakavista asioista.
Yksittäisiä blogisteja lukuun ottamatta, ainoastaan muutama verkkojulkaisu uskaltaa kirjoittaa Yhdysvaltojen ja angloamerikkalaisjuutalaisen establismentin tuhotöistä sekä terrorismin ja pakolaiskriisin todellisista syistä. Vaihtoehtomedian kenttä on Suomessa pieni ja kaiken aikaa mustamaalauksen kohteena. Suuri enemmistö tukeutuu yhä valtamediaan, tietämättömänä lännen informaatiosodankäynnin kiemuroista.
Iran on harvoja suvereeneja maita, jotka yhä uskaltavat vastustaa amerikkalaista hegemoniaa. Ei olisi mikään voitto Suomelle tai Euroopalle, jos Iranista tulisi uusi Libya suursodan seurauksena. Yhdysvaltoja kritiikittömästi ihannoivien kannattaisi miettiä, millaisia tuhoisia voimia Trumpin hallinto on valmis päästämään valloilleen ja mihin tämä kriisi voi johtaa. Mahdolliset vaikutukset eivät tule jäämään vain Lähi-idän alueelle.
