sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Steve Bannon Euroopassa

Viime päivinä on myös eurooppalaisessa ja suomalaisessa valtamediassa uutisoitu siitä, että Donald Trumpin entinen neuvonantaja Steve Bannon aikoo perustaa oikeistopopulisteja tukevan säätiön Belgian pääkaupunkiin Brysseliin. Säätiö kulkisi nimellä "The Movement", Liike, ja sen tarkoitus olisi Bannonin mukaan "nostattaa Euroopassa oikeiston kapina".  Suomessa asiasta on uutisoinut Helsingin Sanomat.

Bannonin suunnitelmissa on saada europarlamenttiin Liikkeen jäseniä ja kilpailla miljardööri George Sorosin perustaman Open Society-säätiön kanssa. Bannon aikoo säätiönsä kautta tarjota muun muassa viestintäapua eurooppalaisille oikeistopopulisteille. "Ruohonjuuritason liikkeet ovat jo olemassa, ja odottavat vain, että joku osaa maksimoida niiden potentiaalin", hän uskoo. Bannon on vakuuttunut siitä, että tulevina vuosina eurooppalainen integraatio kokee kolauksen. The Daily Beast-lehdelle hän sanoi, että oikeistopopulistinen nationalismi on tulevaisuuden liike. "[Euroopassa] tulee jälleen olemaan itsenäisiä kansallisvaltioita omine identiteetteineen ja rajoineen", Bannon ennusti.

Belgialainen europarlamentaarikko Guy Verhofstadt, joka on George Soroksen miehiä,  on jo ylireagoinut Bannonin suunnitelmiin ja nostanut esiin uhkakuvia nationalistien johtamasta Euroopasta. "Kuinka paljon venäläistä rahaa ja tukea on mukana tällä kertaa?", Verhofstadt kysyy, kuvitellen tietysti, että Bannon kumppaneineen toimisi jotenkin Venäjän hyväksi.

Vaikka Bannonin suunnitelma saattaa kuulostaa hyvältä kansallismielisistä euroskeptikoista, minua se ei jostain syystä vielä erityisemmin inspiroi. Vaisto jotenkin varoittaa. Katsotaan nyt, pääseekö Liike jaloilleen, ja saako se mitään konkreettista aikaan nykyisten oikeistopopulistien vetämänä. Samanlaisia suunnitelmia on aiemmin esitellyt Italian sisäministeri Matteo Salvini, mutta tuolloin Bannonin roolista ei ollut mitään puhetta.

Miksi suhtaudun nuivasti Bannoniin ja hänen aikeisiinsa? Epäilen, ettei Bannonilla ole ensisijaisesti eurooppalaisten intressit mielessä. Hänen esiintymisensä esimerkiksi V4-maiden "Euroopan tulevaisuus"-konferenssissa ei ollut erityisen vakuuttavaa. Tuolloin hän viittasi myös Iraniin, Kiinaan ja Turkkiin natsien kaltaisina Yhdysvaltojen vihollisina. Bannonin ensisijainen tarkoitus on aiheuttaa Euroopassa lisää epävakautta, jotta amerikkalainen hegemonia saisi jatkoaikaa. Trumpin hallinto ei myöskään halua Euroopan tekevän yhteistyötä Iranin tai Kiinan kanssa. Yhdysvaltojen kilpailijoiden kanssa liittoutunut Eurooppa olisi uhka Yhdysvaltojen hegemonialle.

Ollessaan vielä Trumpin hallinnossa neuvonantajana, Bannon haukkui Yhdysvaltojen vaihtoehto-oikeiston pelleporukaksi. Hänelle tärkeää on "talousnationalismi", jolla Yhdysvallat saataisiin taas nousuun. Vaikka Trump erotti hänet tehtävistään, Bannon on aikonut jatkaa taistelua Trumpin vihollisia vastaan. Varsinaista aatteellista yhteyttä Euroopan nativistipopulisteihin on kuitenkin vaikea löytää. Mielestäni Bannon yrittää vain hyötyä eurooppalaisesta liikehdinnästä Yhdysvaltojen hyväksi.

Yhdysvalloissa on Trumpin Helsingin vierailun jälkeen kirjoitettu, että allianssi Venäjän kanssa ei olisikaan välttämättä huono asia, kun vastassa on supervallaksi nouseva Kiina. Tällainen kirjoittelu paljastaa vain amerikkalaisten tietämättömyyden asioiden tilasta. Yhdysvallat on yrittänyt epävakauttaa Venäjää monin tavoin; yksinapaisen hegemonian säilyttäminen ei muuten onnistu. Nyt se yrittää iskeä kiilaa Venäjän ja Kiinan välille. Venäjä tietää tämän ja olisi hullua kuvitella, että se lopettaisi yhteistyön Kiinan kanssa Yhdysvaltojen eduksi.

Koska eurooppalaiset oikeistopopulistit suhtautuvat Venäjään myönteisesti, nähtäväksi jää, miten Bannon pyrkii heistä hyötymään. Bannon on kaaosagentti, jolle tärkeintä on, että amerikkalainen ylivalta jatkuisi, eurooppalaiset ovat tässä projektissa pelkkiä pelinappuloita. Olisi tietysti mukava olla väärässä, mutta Euroopan tulisi jo ymmärtää, ettei amerikkalaisiin ole luottamista. Euroopan ja Euraasian tulevaisuus vaatii Yhdysvaltojen hegemonian päättymistä.