Meillä media on kertonut Meksikon saavan nyt ensimmäisen vasemmistolaisen presidentin kahdeksaankymmeneen vuoteen. López Obrador ei kuitenkaan ole tyypillinen vasemmistolainen. Hänen nousunsa valtaan mahdollisti kirjava joukko kannattajia, vasemmistosta oikeistolaisiin konservatiiveihin, ammattiliittoihin ja uskonnollisiin ryhmiin. Eli asetelma on hieman samantyyppinen kuin esimerkiksi Italiassa ja muissa maissa, joissa perinteisen oikeiston ja vasemmiston ylittävät nativistit ovat alkaneet haastaa vanhojen puolueiden ohjelmia.
Meksikoa on hallinnut viimeiset kahdeksankymmentä vuotta kaksi puoluetta, ideologialtaan sosiaalidemokraattinen PRI ja oikeistolainen PAN. Institutionaalisen vallankumouksen puolue, PRI, johti Meksikoa yhtäjaksoisesti vuosina 1929–2000. Oikeistolainen PAN puolestaan hallitsi maata vuosina 2000–2012. Viimeiset kuusi vuotta PRI on jälleen ollut vallassa. Molempia puolueita on syytetty korruptiosta. Nyt näyttää, että meksikolaiset halusivat nostaa uuden, kolmannen vaihtoehdon, edustamaan itseään.
López Obrador oli vasta neljä vuotta sitten perustetun Morena-puolueen presidenttiehdokas. Voiton takana on meksikolaisten turhautuminen vanhoihin puolueisiin, ostovoiman laskuun, korruptioon ja maata kalvavaan väkivaltaan. Obrador äänestettiin presidentiksi erityisen vahvalla mandaatilla; hän sai yli puolet äänistä. Vaalit olivat Meksikon historian suurimmat ja Obradorin edustama Morena-puolue näyttäisi saavan enemmistön myös lainsäädännöstä päättävässä liittovaltion kongressissa. Myös pääkaupunki Méxicon kuvernööriksi valittiin Morenan ehdokas.
Vanhan järjestelmän vastaiseksi itsensä määrittelevä Obrador haluaa edustaa todellista muutosta. Toisin kuin neoliberaali edeltäjänsä, Enrique Peña Nieto, López Obrador uskoo suvereeniin Meksikoon. Obrador aikoo jatkaa rehellisyyttä ja vaatimattomuutta korostavaa tyyliään. Hän ei esimerkiksi aio asua presidentin virka-asunnossa ja virkaan kuuluva lentokonekin joutaa Obradorin mukaan myyntiin. Ylimpien virkamiesten palkkoja saatetaan myös leikata.
Meksikolaiset suuryritykset, joiden valtaa Obrador on jo aiemmin luvannut rajoittaa, vastustivat Obradoria ja vaativat työntekijöitään äänestämään muita ehdokkaita. Toisin kuitenkin kävi, mutta aika näyttää, onnistuuko Obrador uudistamaan korruption, rikollisuuden ja köyhyyden vaivaamaa Meksikoa. Morenan ja Obradorin nousu on kuitenkin taas yksi esimerkki siitä, että liberaalidemokratiaan ja globaalikapitalismiin kriittisesti suhtautuvien puolueiden ja kansanliikkeiden aika on koittanut.
