 |
| Ulkoministerit Wang Yi ja Javad Zarif |
"Leijonan ja lohikäärmeen liitolla" on kauaskantoisia seurauksia alueen tulevaisuudelle. Wang sanoi, että Kiinan suhde Iraniin on "pysyvä ja strateginen".
"Iran päättää itsenäisesti suhteistaan muihin maihin, toisin kuin jotkut maat, jotka muuttavat näkemystään yhden puhelinsoiton jälkeen", Kiinan ulkoministeri veisteli Teheranissa.
Viitaten Teheranin ja Pekingin historiallisiin ja ystävällismielisiin suhteisiin, Wang painotti sopimukseen sisältyvän kahdenvälisen yhteistyön merkitystä. Iranin ulkoministeriön mukaan sopimus pitää sisällään "poliittisia, taloudellisia ja strategisia" ulottuvuuksia.
Kiina on jo Iranin tärkein kauppakumppani ja tulee mitä luultavimmin investoimaan Iranin energiasektoriin ja infrastruktuuriin. Silkkitiehanke etenee myös Persianlahdella, luoden yhteyksiä nousevassa euraasialaisessa järjestyksessä.
Kiina on Venäjän ohella ollut Iranille merkittävä tukija myös kansainvälisen politiikan kiemuroissa: "ystävä myös vaikeina aikoina", kuten ulkoministeri Zarif asian muotoili. Iraniin kohdistuvat yhä Yhdysvaltojen asettamat pakotteet. Kiina on kuitenkin jatkanut öljyntuontia Iranista Yhdysvaltojen vastustuksesta välittämättä.
Kuten Iranin korkein hengellinen johtaja, ajatollah Khamenei totesi alkuvuodesta, Yhdysvaltojen presidentinvaalisotkua ja rappeutuvaa yhteiskuntaa tarkasteltuaan, Amerikan jälkeinen aikakausi on jo alkanut.
Iran, Kiina ja Venäjä ovat kaikki sivilisaatiovaltioita, joita lännen syövyttävä arvoliberalismi ja vallanvaihtoyritykset eivät ole onnistuneet heikentämään. Iranin ja Kiinan solmima sopimus vain voimistaa siirtymää uuteen aikakauteen.
