Patrick Buchanan: Taistelisiko Yhdysvallat Venäjää ja Kiinaa vastaan?

Patrick J. Buchanan

Viime viikolla sotilasliitto Naton hävittäjät varjostivat venäläisiä pommi- ja hävittäjäkoneita arktisen alueen, Pohjois-Atlantin, Pohjanmeren, Mustanmeren ja Baltianmeren yllä.

Samoin raportoitiin myös siitä, että Moskova olisi lisännyt joukkojensa läsnäoloa Krimillä sekä Ukrainan vastaisella rajallaan.

Joe Biden ilmaisi pian Yhdysvaltojen kannan. Biden vakuutteli puhelimitse Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille hallintonsa "horjumatonta tukea Ukrainan suvereniteetille ja alueelliselle koskemattomuudelle Venäjän jatkuvien aggressioiden edessä Donbassissa ja Krimillä".

Amerikkalainen konservatiivi, kirjailija ja kolumnisti Patrick Buchanan ihmettelee Bidenin kommentteja. Vaikka Ukraina ei ole Naton jäsenmaa, eikä Yhdysvalloilla ole puolustussopimusta maan kanssa, Biden näyttää sanovan, että jos Moskovan ja Kiovan välillä puhkeaa sota, amerikkalaisjoukot tulevat Kiovan rinnalle.

Kremlin puhemies Dmitri Peskov on ilmaissut Kremlin kannan. Jos Yhdysvallat lähettää joukkojaan Ukrainaan, Venäjä tulee vastaamaan tähän. Tilanne vaikuttaa huolestuttavalta; Yhdysvaltojen hallinnossa riittää sotahaukkoja.

Buchanan kysyy, onko Biden valmis johtamaan Yhdysvallat sotilaalliseen interventioon Ukrainan puolesta, jos taistelut toden teolla alkavat ukrainalaisten ja venäläisten välillä Krimillä, Donetskissa tai Luhanskissa?

"Tällainen sitoumus voi saattaa meidät sotaan ydinaseistetun Venäjän kanssa alueella, jolla meillä ei ole koskaan ollut elintärkeitä etuja, vieläpä ilman kongressin, ainoan sodan julistamiseen valtuutetun instituutiomme, hyväksyntää", Buchanan pelkää. 

Sillä välin Etelä-Kiinan merellä, Whitsun-riutan edustalla, jota Peking miehittää, mutta Manila väittää omakseen, Kiinalla on koolla yli kaksisataa merisota-alusta.

Tämä valtava kiinalaislaivue saapui paikalle pian sen jälkeen, kun ulkoministeri Antony Blinken ilmoitti Pekingille, että kiinalaishyökkäys filippiiniläislentokoneita tai aluksia vastaan tuolla kiistellyllä merialueella johtaisi Yhdysvaltojen interventioon.

Yhdysvaltojen seitsemänkymmentä vuotta vanha keskinäinen turvallisuussopimus Filippiinien kanssa kattaa nämä [Kiinan miehittämät] luotot ja riutat, väitti Blinken.

Duterten Filippiinit ovat lähentyneet Kiinaa, mutta jos Manila jostain kumman syystä yrittäisi saada Kiinan väkisin vetäytymään merialueelta, Yhdysvaltojen tulisi sopimuksen mukaan taistella filippiiniliittolaistensa rinnalla. Buchananin mielestä tämä vastaa turvatakuita, jotka pakottivat britit julistamaan sodan Saksaa vastaan vuonna 1939 Puolan miehityksen vuoksi.

Pari viikkoa sitten kaksikymmentä Kiinan armeijan lentokonetta lensi Taiwanin ilmapuolustuksen tunnistusvyöhykkeellä, Taiwanin pääsaaren ja Pratas-saarten välisten vesien yllä. Yhdysvalloissa katsottiin, että sotilaslennoillaan Kiina "tehostaa provosoivaa toimintaansa, joka kohdistuu amerikkalaissotilaisiin Aasiassa". 

Amerikkalaisväitteiden mukaan Kiina kasvattaa jännitteitä myös Japanin kanssa, sillä Peking on ilmoittanut, että Tokion on hylättävä kaikki vaatimuksensa koskien kiistanalaista saariketjua, joka tunnetaan japaniksi nimellä Senkaku ja kiinaksi nimellä Diaouy. 

Kiinan "vakavin provokaatio" tähän asti tapahtui 29. maaliskuuta, jolloin ilmavoimien harjoituksen yhteydessä kymmenen sotilaskonetta lensi Taiwanin ilmapuolustusvyöhykkeelle. Amerikkalaisanalyytikoiden mukaan tämä näytti olevan simuloitu hyökkäys saarelle.

Vaikka Kiina on hyvin avoin vaatimuksissaan Etelä-Kiinan meren ja Itä-Kiinan meren saarten sekä Taiwanin suhteen, on Buchananista vielä epäselvää, mitä maa aikoo tehdä näiden vaatimustensa konkretisoimiseksi.

Mitä taas tulee Yhdysvaltoihin, palveleeko amerikkalaisten etuja uhkailla Kiinaa sen strategisilla lähialueilla? Buchanan toistaa jälleen, että vain kongressi perustuslaillisena elimenä voi tehdä päätöksen mahdollisesta sodanjulistuksesta, eikä Bidenin kabinetti. Ensin olisi kuitenkin vastattava vaikeisiin kysymyksiin, jotta vältyttäisiin virhearvioilta, jotka johtivat maailmansotiin 1900-luvulla.

Buchanan kysyy, kuuluvatko Etelä-Kiinan merellä sijaitsevat kiistanalaiset riutat ja kalliot Yhdysvaltojen ja Filippiinien vuonna 1951 laaditun keskinäisen turvallisuussopimuksen piiriin? "Onko meidän kunniamme tähden taisteltava Kiinaa vastaan Filippiinien puolesta, jos Manila yrittäisi saada takaisin Kiinan miehittämät saaret?"

"Entä mikä on amerikkalaisten velvollisuus silloin, jos Kiina ottaakin Senkaku/Diaouy-saaret itselleen? Ryhtyisikö Yhdysvallat sotatoimiin Kiinaa vastaan Japanin rinnalla saariketjun takaisin saamiseksi", Buchanan tiedustelee.

Myös Taiwanin kysymys askarruttaa politiikan veteraania. Mikä on Yhdysvaltojen sitoutumisen aste Taiwaniin, jos Kiina yrittäisi saartaa tai valloittaa Taiwanin hallinnoimat pienet saaret Kiinan rannikolla Taiwaninsalmen toisella puolen?

Buchanan kertaa maansa johdon historiaa, mainiten, että John F. Kennedy totesi toisessa vaaliväittelyssään Richard Nixonin kanssa vuonna 1960, etteivät "Quemoyn ja Matsun saaret Taiwaninsalmella ole puolustettavissa saati Maon Kiinan kanssa sotimisen arvoisia".

Kiina pakottaa Yhdysvallat varoituksillaan vastaamaan kysymyksiin, joita Washington on jo pitkään vältellyt. Buchanan epäilee, ettei Kiina bluffaa sanoessaan, että kiistellyt saaret kuuluvat sille. Onko aika katsoa Amerikan kortit?