keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Venäjä ja lännen värivallankumous 2.0


Nämä toimenpiteet ovat kuin suora kopio aiemmista värivallankumouksista, jotka johtivat laillisesti valittujen järjestelmien kaatumiseen kyseisissä kohdemaissa ja vaikuttivat vakavasti alueelliseen kehitykseen.

Cui pitää selviönä, etteivät värivallankumoukset ole koskaan tuottaneet "demokratiaa ja vapautta", ainoastaan epävakautta. Kun Biden valittiin presidentiksi marraskuussa 2020, monet ihmiset olivat huolissaan siitä, että Yhdysvallat ottaisi taas interventionismin työkalukseen, aloittaen uuden vallanvaihto-operaatioiden sarjan.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Länsimaat eivät ole enää yhtä vaikutusvaltaisia kuin aiemmin tällä vuosisadalla, jolloin uusliberalismin globaali vaikutusvalta oli huipussaan. Nouseviin maihin - kuten Kiinaan - verrattuna niiden hallinto ja talouskehitys ovat osoittaneet selvää laskusuuntausta. 

Länsimaat eivät ole saaneet edes koronakriisiä täysin hallintaansa ja niillä riittää työtä omienkin asioidensa hoitamisessa. Niinpä länsi voi korkeintaan yrittää manipuloida julkista mielipidettä Venäjän-vastaiseen suuntaan. 

Venäjällä tähän lännen provokaatioon on nyt vastattu: laittomiksi julistettuihin mielenosoituksiin osallistuneet ulkomaalaiset on asetettu maahantulokieltoon. Myös Navalnyin säätiö on jäädytetty ja sen alueellisen verkoston toiminta kiellettäneen pian pysyvästi.

Tämä lienee vasta alkua; Kreml julistaa luultavasti myös muita ulkomaisia vaikutusverkostoja laittomiksi. En ihmettelisi, mikäli Venäjää vuosia parjanneet suomalaisetkin "kirjeenvaihtajat" saisivat maasta lähtöpassit. Onko Venäjän ja lännen välille laskeutumassa uusi rautaesirippu? Voisiko Venäjä muuntua vielä uudestaan Neuvostoliiton kaltaiseksi supervaltioksi Kiinan mallin mukaisesti?

Kiinalaistutkija katsoo, että amerikkalaiseliitin entinen tavoite länsidemokratian ideologisesta yliotteesta on palaamassa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen entinen Venäjän-suurlähettiläs Michael A. McFaul twiittasi äskettäin, että Venäjä olisi "rikkaampi ja vapaampi demokraattisen järjestelmän alla kuin Putinin hallinnassa".

Venäjään kohdistetut pakotteet eivät ole kaataneet Putinin hallintoa. Kiinalaisesta perspektiivistä tarkasteltuna, länsimailta puuttuvat välineet uhata Venäjää suoraan. Siksi Putinin hallinnon demonisoimiseksi käydään massiivista infosotaa, johon lännen kaikki tiedotusvälineet on valjastettu.

Tämänhetkinen tilanne on kuitenkin se, ettei lännen ohjaama värivallankumous ole toteutunut Venäjällä. Cui tähdentää, että vaikka Putinin henkilökohtainen suosio laski tammikuussa 2021, se alkoi jälleen nousta maaliskuun jälkeen. 

Hallintoa vastustavien aktivistien maine on kokenut kolauksen, heidät on joko tuomittu vankeusrangaistuksiin, osa on paennut maasta; heidät on tunnistettu lännen kätyreiksi, tehtävänään Venäjän hallinnon kaataminen. Niinpä monet venäläiset ovat vastustaneet navalnistista valeoppositiota, joka on nyt luokiteltu "äärijärjestöksi".

Tärkeämpi syy on kuitenkin se, ettei Putinin hallinnossa ole havaittavissa jakaantumista. Kaikkien osapuolten sidosryhmät ylläpitävät yhtenäisyyttä ja vakautta Putinin johtajuuden ympärillä. Tämä on oleellisesti heikentänyt värivallankumousyritystä.
 
Värivallankumoukset onnistuivat Ukrainassa, Georgiassa ja Kirgisiassa lähinnä hallitsevien ryhmittymien välisen kilpailun takia. Venäjällä Putin on kuitenkin osoittanut vahvaa johtajuutta ja yhdistänyt onnistuneesti venäläiseliitin. Länsi ei löydä vipuvartta Venäjää hallitsevan ryhmän sisältä, joten heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin käyttää Navalnyin kaltaisia hahmoja.
 
Cuin mielestä Venäjää hallitsevan ryhmän vakaus ja kannatus luovat perustan onnistuneelle puolustautumiselle lännen epävakauttamisyrityksiä vastaan. Lisäksi ihmisillä on yhä synkkiä muistikuvia 1990-luvulta, Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisen siirtymävaiheen kaaoksesta ja epäjärjestyksestä. Niinpä he eivät helpolla suosi mitään puoluetta, joka haluaisi tuhota nykyisen järjestyksen ja vakauden. 
 
Bidenin valtaan tulon jälkeen Washington on harjoittanut eristyspolitiikkaa Venäjää ja Kiinaa vastaan. Tämä "värivallankumous 2.0" ei kohdistu vain Venäjään, Cui arvioi; myös Kiinan on syytä pysyä alati valppaana. Cui siteeraa kansantasavallan edesmennyttä johtajaa Mao Zedongia: "meidän tulee halveksia vihollista strategisesti, mutta suhtautua heihin vakavasti taktisesti".