Hallitus kaatui helmikuun 11. päivänä, jota Iranissa vietetään islamilaisen vallankumouksen vuosipäivänä. Myös kansalaisilta kysyttiin kantaa uuteen poliittiseen järjestykseen; suuri enemmistö äänesti islamilaisen tasavallan puolesta. Tasavalta julistettiin perustetuksi huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1979.
Tämä odottamaton ja populistinen vallankumous lähetti shokkiaaltoja alueellisesti ja maailmanlaajuisesti, koska se pohjautui islamilaisiin arvoihin ja periaatteisiin. Kyseessä ei ollut vain uusi palatsivallankaappaus, jossa yksi korruptoitunut eliittiryhmä riistää vallan toiselta, vaan todellinen kansallinen vallankumous.
Länsimaat ja Israel, jotka olivat hallinneet ja hyödyntäneet öljypohjaista aluetta nukkehallitsijoidensa kautta, tunsivat yhtäkkiä olevansa suojattomia ja vaarassa. Iranista oli tullut poliittinen ja geostrateginen este angloamerikkalaisjuutalaisen establismentin suunnitelmille Lähi-itää varten.
Iran nimesi avoimesti vihollisensa, ja asettui Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian hegemoniaa sekä Palestiinan sionistimiehitystä vastaan. Se kutsui provosoivasti Israelia syöpäkasvaimeksi, joka oli tarkoituksella istutettu islamilaisen maailman sydämeen. Iran lupasi tukensa Palestiinan vapautusrintamalle, ja muodosti vastarinta-akselin Syyrian, Libanonin Hizbollahin ja palestiinalaisten järjestöjen kanssa.
Hallitsevien voimien reaktio oli hyvin ennustettavissa. Länsi, Israel sekä arabien despoottiset regiimit asettivat kauppasaarron, sekä toteuttivat joukon vastavallankumouksellisia, lännen tukemia terroritekoja ja sabotaaseja Iranin uutta hallintoa vastaan. Iranin öljyn toimitus laitettiin pannaan ja varoja jäädytettiin miljardien edestä. Vallankumouksen alusta saakka Iranin islamilainen tasavalta on saanut tottua erilaisiin talouspakotteisiin.
Pakotteet eivät tepsineet, joten päätettiin yrittää sotilaallista ratkaisua. Irakin ja Iranin välinen sota alkoi syyskuussa 1980. CIA:n tukema Saddam Hussein hyökkäsi Iraniin lännen aseistamana ja Persianlahden šeikkien rahoittamana, jopa kemiallisia aseita käyttäen. Sota kesti kahdeksan vuotta ja miljoona ihmistä menetti henkensä. Saddam oli vielä tuolloin hyödyllinen likaisen työn tekijä Yhdysvalloille, joten hänen hallintonsa sotarikokset painettiin villaisella.
Lännen tukema Kansan mujahedin-järjestö MEK ryhtyi myös terrorisoimaan Irania pommi-iskuilla, surmaten lukuisia vallankumouksen johtavia henkilöitä. MEK-terroristit tukivat myös Saddam Husseinin sodankäyntiä Irania vastaan, ja heitä pidetään Iranin kansan keskuudessa maanpettureina. Kuitenkin Yhdysvallat nykyäänkin tukee juuri tätä järjestöä ja kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton on kehuskellut, kuinka he vielä juhlivat yhdessä Teheranissa, kun maan nykyhallitus on saatu kaadettua.
Yhdysvallat, Saudi-Arabia ja Israel jatkavat Iranin uhkailua ja terroritekoja. He ovat salamurhanneet iranilaisia tiedemiehiä sekä järjestäneet mielenosoituksia, terrori-iskuja ja muita levottomuuksia Iranin epävakauttamiseksi. Irania on myös väärin perustein syytetty ydinaseiden kehittämisestä. Lännen mediassa on pyritty luomaan kuvaa Iranista vakavana uhkana maailmanrauhalle ja vakaudelle.
Iran ei kuitenkaan ole hyökännyt yhdenkään maan kimppuun. Itse asiassa Irania ympäröi joukko vihamielisiä Yhdysvaltojen joukkoja, Israelin ydinohjuksia ja amerikkalaisia sota-aluksia ohjuksineen ja hyökkäyshelikoptereineen. Libanonin ja Syyrian epävakauttaminen on vain esivalmistelua Iraniin hyökkäämistä varten.
Pentagon sekä Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut ovat kaikki vahvistaneet, ettei Iran kehitä ydinaseita eikä muodosta todellista sotilaallista uhkaa kenellekään. Silti Irania vastaan on lisätty talouspakotteita, Trumpin hallinto uhkailee sotilaallisella väliintulolla, ja Israel on toistuvasti pommittanut Syyriassa sijaitsevia iranilaisia kohteita. Tietyt tahot haluaisivat saada työnsä päätökseen. Jos he saavat tahtonsa läpi, odotettavissa on myös lisää pakolaisvirtoja Eurooppaan.
Iran on tarkkaillut länsimaiden järjestämää tuhoa, epävakautta ja vallanvaihto-operaatioita Afganistanissa, Irakissa, Libyassa, Egyptissä, Libanonissa ja Syyriassa. Länsi ja sen vasallit ovat myös aina pyrkineet hajottamaan muslimien yhtenäisyyttä heikentääkseen Iranin islamilaista tasavaltaa ja sen strategisia liittolaisia. Ensisijaisena tarkoituksena on säilyttää lännen hegemonia Lähi-idässä, anastaa öljyä ja muita luonnonrikkauksia, sekä suojella sionistista Israelia.
Syyrian sota oli alusta lähtien sodankäyntiä myös Irania vastaan. Sekä Syyria että Iran ovat Yhdysvaltojen "roistovaltioiden" listalla ja sotilaallisen intervention kohteita. Niinpä hyökkäys Syyriaa vastaan on samalla hyökkäys Irania vastaan. Jos Bashar al-Assadin hallitus saataisiin kaadettua, se eristäisi Iranin ja sallisi Yhdysvaltojen ja Israelin vahvistaa asemiaan alueella, sekä lisätä Iraniin kohdistuvaa aggressiota. Tämän geopoliittisen siirron esteenä ovat onneksi myös Venäjä, Kiina sekä Turkki.
Aivan kuten ennen Irakin sotaa, samanlaista propagandakampanjaa käydään nyt Irania vastaan. Irakin olemattomat "joukkotuhoaseet" on korvattu Iranin olemattoman "ydinaseohjelman" uhalla. Yhdysvallat yrittääkin nyt koota uutta sotakoalitiota taakseen. Tätä silmällä pitäen Puolassa aiotaan järjestää Washingtonin johdolla Iranin vastainen konferenssi. Tilaisuus on kuitenkin kohdannut vastustusta. Trumpin hallinto yrittää myös muodostaa Lähi-itään "Arabi-Natoa", jonka ensisijaisena tehtävänä olisi Israelin ja Yhdysvaltojen intressien puolustaminen.
Iran on vielä aidosti suvereeni maa, johtuen neljäkymmentä vuotta sitten käynnistetystä vallankumouksesta, josta tuli käännekohta alueen historiassa. Olipa islamista oppijärjestelmänä mitä mieltä hyvänsä, omalta osaltaan Iranin vallankumous muutti Lähi-idän dynamiikkaa ja loi pohjaa jo uudelle, multipolaariselle maailmanjärjestykselle, joka on alkanut muotoutua lännen liberaalin järjestyksen vastustelusta huolimatta.
