tiistai 5. helmikuuta 2019

Venezuela, petrodollari ja Euraasian pilarit

Presidentti Maduro Venezuelan armeijan tukikohdassa
Toimittaja Pepe Escobar kirjoittaa, kuinka kylmä sota 2.0 on iskenyt etelä-Amerikkaan, asettaen Yhdysvallat ja sen kätyrit nousevan Euraasian neljää pilaria, Venäjää, Kiinaa, Irania ja Turkkia, vastaan.

Siinä missä meillä poliittiset julkaisut sekä tietysti valtakunnan propagandatuutti Yle julkaisevat Venezuelasta räikeän yksipuolisia, Nicólas Maduron hallinnon vastaisia kirjoituksia, ja antavat tukensa Trumpin vallanvaihtovaatimuksille, Escobar muistuttaa, että kyse on öljystä ja siitä, että Venezuela on tehnyt kardinaalisynnin Yhdysvaltoja vastaan yrittäessään jättää dollareissa tehtävän kaupankäynnin.

On syytä muistaa Irakia ja Libyaa, kirjoittaa Escobar. Myös Iran on tehnyt niin, samoin Turkki. Myös Venäjä on - ainakin osittain - siirtynyt pois dollarikaupankäynnistä. Kiina tulee käymään energiakauppaa petrojuanillaan ja sillä on intresseissään vähentää muidenkin maiden dollaririippuvuutta.

Trumpin hallinnon suljettua Caracasin pois kansainvälisestä maksujärjestelmästä, Venezuela otti käyttöön kryptovaluutta petron. Ei siis mikään ihme, että Kiina, Venäjä ja Iran tukevat Venezuelaa. Nämä maat uskaltavat pistää vastaan Trumpin hallinnon energiaylivallan strategioille. Tavoitteena on lopettaa öljykaupankäynti petrodollareilla.

Venezuela on tärkeä ratas koneistossa. Sotahaukka John Bolton myönsi sen ääneen: "Jos saamme amerikkalaiset öljy-yhtiöt sijoittamaan ja tuottamaan öljyä Venezuelassa, sillä on suuri merkitys Yhdysvalloille taloudellisesti". Kyse ei ole vain siitä että joku ExxonMobil ottaisi haltuunsa Venezuelan maailman suurimmat öljyvarannot. On tärkeä monopolisoida tämä hyväksikäyttö niin, että se hyödyttää petrodollarin hegemoniaa.

Jälleen kerran luonnonvarojen ryöstö on kyseessä. Venezuela ei saa hyötyä vauraudestaan itse: poikkeuksellinen Amerikka on päättänyt, että Venezuela pitää saada talutusnuoraan. Loppujen lopuksi kyseessä on taloudellinen sodankäynti; pakotteilla tuotetaan niin paljon ahdinkoa kuin mahdollista, että muutos saadaan aikaan, tavalla tai toisella.

Caracasissa ei ole tapahtunut "värivallankumousta", vaan vanhan koulukunnan vallankaappaus, jossa käytetään apuna paikallista eliittiä, nimitetään kansainvälisen painostuksen myötä "väliaikaiseksi presidentiksi" tuntematon Juan Guaidó, ja peitellään piinkovaa oikeistoliberalismia hieman humanitaarisella propagandasanastolla ja puheilla demokratiasta.

Yhdysvaltojen asettama kauppasaarto on raaka, sanoo Escobar. Maduron hallinto itsekin on ollut epäpätevä, eikä ole ymmärtänyt monipuolistaa talouttaan ja investoida ruuan tuotannossa omavaraisuuteen. Tärkeimmät ruuan toimittajat ovat keinotelleet vailla huolta huomisesta ja tehneet tulosta. Tästä huolimatta luotettavat lähteet Caracasissa kertovat, että lähiöt ja naapurustot ovat jokseenkin rauhallisia.

Maassa, jossa täysi bensatankillinen maksaa yhä vähemmän kuin tölkki kokista, on toki pulaa ruuasta ja lääkkeistä. Ainakin kaksi miljoonaa ihmistä on jättänyt Venezuelan. Mutta tärkein olosuhteita kurjistava tekijä on Yhdysvaltojen kauppasaarto. Washington käy "taloudellista sotaa" koko Venezuelan kansaa vastaan: syrjäyttäkää Maduro, ehkä sitten saatte ruokaa.

Kaikesta länsipropagoinnista huolimatta, 86 prosenttia venezuelalaisista vastustaa Yhdysvaltojen väliintuloa. Jo aiemmin 81 prosenttia ilmoitti vastustavansa Yhdysvaltojen asettamia talouspakotteita. Jos Maduro murhataan tai hänen hallintonsa muuten kaadetaan, venezuelalaiset tuskin unohtavat Amerikan roolia tässä öljyisessä sotkussa.

Neokonservatiivien märistä sotaunista huolimatta, realistisemmat asiantuntijat Pentagonissa tietävät, että Venezuelan invaasio voisi muuttua nopeasti trooppiseksi toisinnoksi Vietnamin sodasta. Maduron hallitusta suojaavat armeijan lisäksi myös 15 000 kuubalaista sotilasta, joten amerikkalaisten invaasio lienee ainakin vielä poissuljettu vaihtoehto.

Escobarin mielestä kaikki riippuu siitä, mitä Kiina ja Venäjä tekevät. Kiina on Venezuelan suurin luotonantaja. Xi Jinping vastaanotti Maduron Pekingissä viime vuonna, ja antoi Venezuelalle viisi miljardia dollaria lisälainaa. Maduro allekirjoitti ainakin parikymmentä kahdenvälistä sopimusta. Myös Putin on ilmaissut tukensa Madurolle, tuomiten Yhdysvaltojen sekaantumisen Venezuelan asioihin.

Yhdysvaltojen reagointiin on syynä myös se, että Venäjä ryhtyi sijoittamaan miljardeja Venezuelan öljyntuotantoon sekä kultakaivoksiin. Nuo inhottavat iivanat olivat nyt Venezuelan tärkeimpien talousvalttien osaomistajia. Ja sitten, viime joulukuussa venäläiset pommikoneet saapuivat Venezuelaan. Tämä oli liikaa Yhdysvalloille: "Kuinka he uskaltavat? Ja vielä meidän omalla takapihallamme!"

Euraasian energiaintegraatio tulee ylittämään petrodollarin, ennakoi Escobar. Tämä on sekä BRICS-maiden että Shanghain yhteistyöjärjestön suunnitelmissa. Nord Stream 2:sta Turkish Streamiin, Venäjä on sitoutunut pitkäaikaiseen energiayhteistyöhön Euroopan kanssa. Petrojuanin valtakausi on vain ajan kysymys. Moskova tietää tämän, samoin Teheran, Ankara ja Riad. Joten onko neokonservatiivien b-suunnitelma trooppinen Vietnamin sota?