 |
| Venäjän ja Kiinan puolustusministerit, Sergei Šoigu ja Wei Fenghe |
Venäjä tekee läheistä sotilaallista yhteistyötä Intian ja Vietnamin kanssa. Tämä pitää sisällään kehittyneen sotilaskaluston, kuten pitkän matkan ilmatorjuntaohjusten ja hyökkäyssukellusveneiden, myyntiä New Delhiin ja Hanoihin. Näillä mailla on aluekiistoja Kiinan kanssa ja molemmat näkevät Pekingin pitkäaikaisena sotilaallisena uhkana itselleen.
Lisäksi Venäjä on pysytellyt neutraalina, mitä tulee Itä- ja Etelä-Kiinan merialueita koskeviin kiistoihin. Kiina puolestaan ei ole julkisesti tukenut Venäjää Krimin suhteen. Gadyn mielestä Venäjä kokee itsensä uhatuksi Kiinan silkkitiehankkeen vuoksi, sillä se voi heikentää Venäjän johtaman Euraasian talousunionin asemaa. Lisäksi Peking voi heikentää Venäjän perinteistä roolia alueen tärkeimpänä turvallisuuden takaajana.
Kiina ja Venäjä eivät ole sitoutuneet kollektiiviseen puolustukseen. Valtioiden välillä ei ole sopimusta, joka velvoittaisi niitä puolustamaan toisiaan sotilaallisen konfliktin sattuessa. Molemmat osapuolet pitävät edelleen toisiaan epätodennäköisinä, mutta silti potentiaalisina sotilaallisina uhkina, väittää Gady. Venäjä on toistuvasti ilmaissut huolensa Kiinan tavanomaisten ja ydinkärjin varustettujen, maasta laukaistavien keskipitkän matkan ja ballististen ohjusten suuren arsenaalin takia, kun taas Kiina tarkkailee Venäjän Tyynenmeren merivoimien vahvistumista.
Tästä huolimatta Gadyn mukaan Kiinalla ja Venäjällä on syynsä luoda vahvempi sotilaallinen strateginen kumppanuus. Pohja näille suhteille on määritelty jo vuoden 2001 Venäjän-Kiinan ystävyyssopimuksessa. Tuon sopimuksen yhdeksättä artiklaa on pidetty puolustussopimuksena ja sopimuksen muut kohdat viittaavat lisääntyvään sotilaalliseen yhteistyöhön.
Venäjä on myös pitänyt suuret sotaharjoitukset yhdessä Kiinan armeijan kanssa. Maat ovat pitäneet yhteisiä sotaharjoituksia aiemminkin, mutta eivät yhtä suuressa mittakaavassa. Vostok-2018 (Itä-2018)-harjoituksen tarkoituksena oli antaa lännelle merkki Kiinan ja Venäjän suhteiden lähentymisestä. Yli tuhat sotilaslentokonetta, meri- ja ilmavoimien joukot sekä yli 36 000 panssarivaunua ja -ajoneuvoa ottivat osaa harjoituksiin. Tällä välin Kiinan presidentti Xi Jinping osallistui Vladimir Putinin kanssa Vladivostokissa järjestettyyn talousfoorumiin.
Vaikka Kiina on historiallisesti vältellyt muodollisia alliansseja ja Gady arvioi, että maa tulee jatkamaan itsenäisellä linjalla, länsi on kuitenkin turhan optimistinen. Jos Eurooppa jää syrjäytyvän Amerikan käskyläiseksi, eikä tule vahvemmin mukaan nousevaan, euraasialaisesti orientoituneeseen järjestykseen, Kiinan ja Venäjän strateginen kumppanuus voi syventyä entisestään. Mikäli Yhdysvallat pyrkii samanaikaisesti asettumaan molempia maita vastaan, kuten nyt on jo osittain käynyt sanktioiden ja kauppasodan välityksellä, myös sotilaallinen yhteistyö tulee lisääntymään.
Gordon M. Hahn on arvioinut, että Putinin Venäjä hylkää nyt postmodernin lännen. Yhdessä Kiinan, ja joissakin suhteissa Intian ja useiden muiden alueellisten voimien kanssa, Venäjä pyrkii rakentamaan vaihtoehtoisen globaalin sivilisaation. Venäjän kääntyminen Aasian suuntaan ei sulje pois sitä, että Venäjä voi joku päivä taas lähentyä Eurooppaa, spekuloi Hahn. Mutta tässä vaiheessa Venäjä ja samankaltaiset euraasialaiset valtiot pyrkivät suojelemaan itseään länsimaiden häirinnältä ja pakotepolitiikalta. Kuten on jo nähty, Putin keskittyy nykyisellä kaudellaan myös enemmän sisäpolitiikkaan.
Portugalin entinen Eurooppa-ministeri ja The Dawn of Eurasia: On the Trail of the New World Order-kirjan kirjoittanut tutkija Bruno Maçães puolestaan uskoo, että Venäjä on hylännyt haaveet liittoutumisesta Euroopan kanssa ja katsoo vakaasti Kiinan suuntaan. Vaikka Kiinalla ja Venäjällä on historiallista painolastia ja geopoliittista kränää, Maçãesin mukaan molemmat maat haluavat kaataa Amerikka-johtoisen liberaalin järjestyksen, ja tämä jo yksin sitoo ne strategisesti yhteen. Kiina tosin neuvottelee parasta aikaa Yhdysvaltojen kanssa kauppasodan kytiessä.
Trump tiimeineen taas tuntuu haluavan tuhota koko Euroopan unionin. Länsi-Euroopan liberaalit eurokraatit ovat tukkanuottasilla itä-Euroopan kommunismin vastaisten konservatiivien kanssa, jotka eivät hyväksy EU-johdon sanelua saati suisidaalista maahanmuuttopolitiikkaa. Trumpin hallinto on lähentynyt euroskeptisten jäsenmaiden kanssa, ja vanhan liiton transatlantistit ovat kummissaan. Kummatkin EU-osapuolet, federalistit ja nativistit, haluaisivat kuitenkin vauraan Kiinan sijoittavan mantereeseen, mutta Yhdysvaltojen äkäinen reagointi arveluttaa. Saksa puolestaan jatkaa Venäjän Nord Stream 2-maakaasuprojektin kanssa Trumpin vastustuksesta huolimatta.
Jos Venäjä ja Kiina loisivat uuden, yhteisen "itäblokin", miten kävisi Euroopalle? Miten tähän suhtautuisi Yhdysvallat? Euroopan markkinat ja eurooppalainen teknologia ovat tärkeitä resursseja Kiinalle, joka pragmaattisesti haluaa käydä kauppaa kaikkien kanssa. Peking tuskin hylkää Eurooppaa, mutta Yhdysvallat hengittää niskaan, ja esittää vaatimuksiaan niin Euroopalle, Kiinalle kuin Venäjällekin. Valitettavasti Euroopan unionissa ei ole konsensusta, eikä tarvittavaa tahtotilaa tehdä radikaaleja liikkeitä yhdessä Kiinan ja Venäjän kanssa, joten pahoin pelkään, että Eurooppa vetää prosessissa lyhimmän korren.
Portugalin entinen Eurooppa-ministeri ja The Dawn of Eurasia: On the Trail of the New World Order-kirjan kirjoittanut tutkija Bruno Maçães puolestaan uskoo, että Venäjä on hylännyt haaveet liittoutumisesta Euroopan kanssa ja katsoo vakaasti Kiinan suuntaan. Vaikka Kiinalla ja Venäjällä on historiallista painolastia ja geopoliittista kränää, Maçãesin mukaan molemmat maat haluavat kaataa Amerikka-johtoisen liberaalin järjestyksen, ja tämä jo yksin sitoo ne strategisesti yhteen. Kiina tosin neuvottelee parasta aikaa Yhdysvaltojen kanssa kauppasodan kytiessä.
Trump tiimeineen taas tuntuu haluavan tuhota koko Euroopan unionin. Länsi-Euroopan liberaalit eurokraatit ovat tukkanuottasilla itä-Euroopan kommunismin vastaisten konservatiivien kanssa, jotka eivät hyväksy EU-johdon sanelua saati suisidaalista maahanmuuttopolitiikkaa. Trumpin hallinto on lähentynyt euroskeptisten jäsenmaiden kanssa, ja vanhan liiton transatlantistit ovat kummissaan. Kummatkin EU-osapuolet, federalistit ja nativistit, haluaisivat kuitenkin vauraan Kiinan sijoittavan mantereeseen, mutta Yhdysvaltojen äkäinen reagointi arveluttaa. Saksa puolestaan jatkaa Venäjän Nord Stream 2-maakaasuprojektin kanssa Trumpin vastustuksesta huolimatta.
Jos Venäjä ja Kiina loisivat uuden, yhteisen "itäblokin", miten kävisi Euroopalle? Miten tähän suhtautuisi Yhdysvallat? Euroopan markkinat ja eurooppalainen teknologia ovat tärkeitä resursseja Kiinalle, joka pragmaattisesti haluaa käydä kauppaa kaikkien kanssa. Peking tuskin hylkää Eurooppaa, mutta Yhdysvallat hengittää niskaan, ja esittää vaatimuksiaan niin Euroopalle, Kiinalle kuin Venäjällekin. Valitettavasti Euroopan unionissa ei ole konsensusta, eikä tarvittavaa tahtotilaa tehdä radikaaleja liikkeitä yhdessä Kiinan ja Venäjän kanssa, joten pahoin pelkään, että Eurooppa vetää prosessissa lyhimmän korren.
