Venezuelan presidentti Maduro ei siis ole yksin Yhdysvaltojen valtapelin kohteena. Wall Street Journalin mukaan Valkoinen talo valmistautuu käynnistämään laajemman offensiivin, jonka tarkoituksena on kaataa kaikki "amerikkalaisvastaiset" järjestelmät Latinalaisesta Amerikasta ja torjua samalla myös Venäjän, Kiinan ja Iranin vaikutusta.
Näistä niin sanotuista "amerikkalaisvastaisista" järjestelmistä Kuuba ja Nicaragua ovat listalla Venezuelan lisäksi (luulisi että myös Bolivia?). Trumpin hallinto pitää tärkeänä, että näiden maiden nykyjohto kaadetaan. Brasiliassa taas saatiin presidentiksi "tropiikin Trump", Washingtonille uskollinen oikeistoliberaali Jair Bolsonaro, ja mieleinen nukkehallitsija aiotaan saada myös Venezuelan ja muiden maiden johtoon.
Kuuba on kuitenkin tärkeä seuraava kohde. Tekosyynä ovat "Kuuban tiedustelupalvelun toimet Yhdysvalloissa" sekä ylipäänsä "amerikkalaisvastaisuuden leviäminen Latinalaisen Amerikan maissa", lisää sama Wall Street Journalin lähde, jonka mukaan "Valkoisen talon tavoitteena on rikkoa Venezuelaa ja Kuubaa yhdistävät siteet ja kaataa nämä kaksi järjestelmää".
Tämä aggressiivinen linja heijastaa Trumpin hallinnon halua tehdä tyhjäksi Obaman aikana toteutetut uudistukset ja liennytys Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteissa. Valkoinen talo on työskennellyt kaksi vuotta uuden strategian parissa, jota suosivat Castron vastaiset virkamiehet ja poliitikot, kuten esimerkiksi Trumpin nimittämä kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen, Mauricio Claver-Carone, joka on tukenut kovaa linjaa ja pakotteita Kuuban suhteen. Claver-Carone on myös Venezuelan vallanvaihdon kannattaja.
Miksi Valkoinen talo haluaa kaataa myös Nicaraguan pitkäaikaisen johtajan, Daniel Ortegan? Sen lisäksi, että Yhdysvallat syyttää Ortegaa "autokraattisesta vallan keskittämisestä" ja "sortotoimien ja väkivallan lisääntymisestä maassa", Managuan epäillään lähettävän tuhansia pakolaisia Yhdysvaltojen rajalle.
Wall Street Journal muistuttaa, että kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton toi julki uuden strategian ääriviivat marraskuussa pitämässään puheessa. Siinä missä George W. Bushin hallinnon viholliskuvassa luotiin "pahan akseli", Trumpin hallinto on keksinyt termin "tyrannian troikka", kuvaamaan Latinalaisen Amerikan "diktaattoreita".
Bolton on aina valmis sotaan ja vallanvaihdoksiin; on jo kauan ollut tiedossa, että myös Latinalaisen Amerikan suhteen hän tukee kovaa linjaa. Yhdysvallat haluaa nähdä muutoksen Havannassa, Caracasissa ja Managuvassa. "Troikka kaadetaan", Bolton vakuutti, eli lisää talouspakotteita ja muuta epävakautta on luvassa näille kohteena oleville maille.
Jos tilanne Venezuelassa ja Nicaraguassa muuttuu yhä epävakaammaksi, se luo varmasti lisää pakolaisvirtoja sekä taloudellista ahdinkoa koko alueelle. Hyökkäys Washingtonia vastustavaa "tyrannitroikkaa" vastaan luultavasti vain lisää kaaosta ja kärsimystä paikallisille asukkaille, mutta siitä Trumpin hallinto tuskin välittää. Tarkoituksena on saada Venezuelan öljy, sekä koko Latinalainen Amerikka Yhdysvaltojen kontrolliin.
Mitä muu maailma sanoo tähän kaikkeen? Euroopan unionin maat ovat jo antautuneet Trumpin hallinnon pyrkimyksille ja liputtavat nöyrästi vallanvaihdon puolesta Venezuelassa. Ehkä heitä inspiroi toivo siitä, että Trump jatkaakin "normaalia" Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ja pitää Euroopan vasallinaan. Suomikin on muiden mukana. Vain muutama EU-maa, Italia etunenässä, sekä tietenkin Venäjä, Kiina, Turkki ja Iran, ovat vastustaneet amerikkalaisten suunnitelmia Venezuelassa.
Koska Trumpin hallinnon strategia Latinalaisen Amerikan suhteen on varmasti myös Venäjän tiedossa, herää kysymys, miten Trumpin hallinto aikoo onnistuneesti toteuttaa kaikki haluamansa muutokset? Kuuba tekee taas yhteistyötä Venäjän kanssa; uusi presidentti Miguel Díaz-Canel on vieraillut Moskovassa, ja erityisesti kauppa- ja talousyhteistyötä on viritelty, kenties muutakin.
Geopoliittinen peli on mutkikasta; uskaltaisiko Yhdysvallat ryhtyä moisiin operaatioihin, ilman että se olisi neuvotellut asioista Venäjän kanssa? Ehkä uskaltaisikin, mutta jossitellaan nyt kuitenkin: entäpä jos Yhdysvallat ja Venäjä ovatkin sopineet uudesta etupiirijaosta, kuten toisen maailmansodan voittajavaltiot Jaltan konferenssissa?
Nato- ja Amerikka-mieliset suomalaiset panikoivat viime vuonna, kun kuulivat, että Trump tapaa Putinin Helsingissä. Tuolloin lehdissä ryhdyttiin spekuloimaan, jakavatko suurvallat Euroopan keskenään uusiin etupiireihin. Latinalaisen Amerikan suunnitelmien valossa voidaan kysyä, onko Trump jo käytännössä luopunut Ukrainasta (ja osasta muuta Eurooppaa) vastineeksi siitä, että Yhdysvallat saa tehdä mitä haluaa "omalla takapihallaan"? Vai oliko Syyria kenties vaihtokaupassa mukana?
Venäjä olisi valmis lähentämään suhteita Saksan ja muun Euroopan kanssa, mutta tähän asti Yhdysvallat on torpannut tällaiset hankkeet. Mitäpä jos näistä asioista sovittiin viime vuonna Trumpin ja Putinin kesken Helsingin huippukokouksessa? Se selittäisi myös, miksi Trump on nihkeä sotilasliitto Naton suhteen. Jos näin olisi, mitä Suomen poliittinen eliitti ja muut Yhdysvaltojen ystävät siihen sanoisivat? Oli miten oli, Yhdysvalloissa näytetään palaavan jollakin tapaa takaisin Monroen oppiin.
