Trumpin Floridan esiintyminen saattoi olla uuden vaalikampanjan käynnistelyä, mutta sosialismin tuomitseminen ja Venezuelan uhkailu sai puheen kuulostamaan siltä, kuin se olisi laadittu kylmän sodan keskellä kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin Neuvostoliitto oli vielä vapaan maailman ykkösvihollinen. Ehkä tällaisiin tunnelmiin pyrittiinkin.
"Venezuelassa, ja kaikkialla läntisellä pallonpuoliskolla, sosialismi on kuolemassa ja vapaus, vauraus ja demokratia syntyvät uudelleen", Trump lasketteli tuttuja amerikkalaisia fraaseja viitaten "tyrannitroikkaan" (termi, jonka hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa, John Bolton, oli aiemmin keksinyt kuvaamaan yhteisesti Venezuelaa, Kuubaa ja Nicaraguaa).
Miami Herald-lehti uutisoi, että Trumpin puhe ennakoi vallanvaihto-operaatioita kaikissa kolmessa Latinalaisen Amerikan maassa. Trumpin puheet "demokratian uudestisyntymisestä" ovat hieman yliampuvia, kun hän on samaan aikaan kertonut aikeistaan julistaa kansallinen hätätila, jotta hän saisi yksin tehdä diktaattorin valtuuksilla myöntävän päätöksen Meksikon rajalle rakennettavan muurin rahoituksesta.
Trumpin sosialismin vastainen palopuhe kuulosti hölynpölyltä, mutta kun kyseessä on tosi-tv-tähti-presidentti, joka on aivopesty neokonservatiivien sotapropagandalla, tällaista idiokratiaa saattoi odottaakin. Todellisuudessa tulevaisuudennäkymä siihen, että Yhdysvaltojen sotajoukot ryhtyisivät avoimesti sotimaan Venezuelaa, ja sen lisäksi vielä Kuubaa ja Nicaraguaa vastaan, on epätodennäköinen, mutta tällaisesta uhoamisesta tämä nimenomainen ylipäällikkö apureineen tuntuu pitävän. Yhdysvallat yleensäkin hyökkää aina vain huomattavasti pienemmän ja heikomman valtion kimppuun.
Trump uhkaili myös Venezuelan armeijaa mafiatyylisellä ultimaatumilla. Joko armeija ryhtyy tukemaan Yhdysvaltojen kouluttamaa ja "virkaatekeväksi presidentiksi" vajaa kuukausi sitten julistautunutta vapaamuurarioppilas Juan Guaidóa, tai armeija "tulee menettämään kaiken". Järjestäytyneen rikollispomon elkein Trump varoitteli venezuelalaisten "riskeeraavan henkensä" tukemalla "entisen" presidentti Maduron "epäonnistunutta diktatuuria".
Presidentti Maduro luonnollisesti tuomitsi Trumpin uhkailut maansa armeijaa kohtaan. Myös armeija ilmoitti, ettei se ota käskyjä vastaan vieraan vallan edustajilta. Tällainen aggressiivinen toisen valtion uhkaaminen ei oikein ideaalitasolla sovi yksiin liberaalin demokratian kanssa, mutta Trumpin presidenttiys on ainakin pudottanut tämän naamion, ja nyt ollaan avoimen autoritäärisiä. Useimmat Euroopan unionin jäsenmaat ovat antaneet periksi ja Yhdysvaltoja mielistelläkseen hyväksyneet ajatuksen Venezuelan vallanvaihdosta.
Meillä uutisoidaan, kuinka paha Maduro on kieltäytynyt vastaanottamasta Yhdysvaltojen hätäapua. En ole vielä huomannut, että olisi uutisoitu siitä, että Venäjä on juuri toimittanut lääkkeitä ja hoitovälineistöä Venezuelaan. Myös lännen viihdekoneisto, brittimiljardööri Richard Bransonin johdolla, yrittää järjestää makaaberisti "Live Aid"-tyyppisen "hyväntekeväisyyskonsertin" Venezuelan ja Kolumbian rajalla Cucutan kaupungissa. Musiikin voimalla halutaan "vauhdittaa hätäavun pääsyä Venezuelaan". Arvostetut muusikot, kuten Roger Waters, ovat jo tuominneet tämän hölmöilyn, jolla tuetaan vain Yhdysvaltojen vallankaappausaikeita.
Öljyn lisäksi toinen motiivi Venezuelan hallinnon kaatamiselle on yksinkertaisesti se, että Trumpin hallinto haluaa poistaa oletetulta "takapihaltaan" ärsyttävän esimerkkitapauksen, joka uskaltaa avoimesti vastustaa Setä Samulia. Jos Venezuela saadaan alistettua, seuraavina kohteina ovat tavalla tai toisella Nicaragua ja Kuuba. Kampanjoimalla näiden maiden "pahaa sosialismia" vastaan, Trump pyrkii myös lokaamaan poliittiset kilpailijat kotimaassa.
Trump tarvitsee jotain patrioottiselta kalskahtavaa päämäärää myös pitääkseen äänestyspohjansa tyytyväisenä. Muuriprojekti on ollut ikävästi vastatuulessa, joten sen tilalle etsitään jotain vaihtoehtoista syytä voitonjuhlille. Vuoden 2020 presidentinvaalit lähestyvät, joten niin absurdilta kuin se saattaa kuulostaakin, vanha kunnon "taistelu sosialismia vastaan" saa nyt kelvata isänmaallisille amerikkalaisille.
Trump näyttäytyy päivä päivältä yhä kovempana sotahaukkana. Johtuuko sitten neokonna-alaisista ja taloudellisista taustavaikuttajista; mies on toki itsekin arveluttavasti verkostoitunut. Neuvostoliiton ollessa olemassa Washington pystyi sentään hieman perustellummin levittämään propagandaa alati läsnäolevasta "uhasta amerikkalaiselle elämäntavalle", mutta tänä päivänä Trumpin täytyy keksiä muita syntipukkeja. Onneksi sellaisia löytyy jo naapurista, Latinalaisesta Amerikasta.
