Baltian maat ovat innokkaasti osallistuneet lännen infosotaan sekä Kiinaa että Venäjää vastaan. Ne haluavat osoittaa olevansa Bidenin "demokratioiden liittouman" kuuliaisia vasalleja, vaikka sitten ampumalla itseään jalkaan.
Liettuan parlamentti on vastikään hyväksynyt päätöslauselman, jossa Kiinan uiguurimuslimien kohtelua Xinjiangissa kuvataan "kansanmurhana" ja "rikoksena ihmisyyttä vastaan". Näin Liettua toistaa Yhdysvaltojen, Britannian ja Kanadan lausuntoja.
Kiinan mukaan Liettuasta on tullut myös Xinjiangiin liittyvän länsipropagandan keskus, joka hyödyntää George Washingtonin yliopiston akateemikon ja internet-yrittäjän Kalev Leetarun luomaa GDELT-tietokantaa maailman eri tiedotusvälineiden päivityksien seurannassa. Liettualaiset poliitikot ja tiedotusvälineet ovat olleet aktiivisessa roolissa Xinjiangia koskevien valeuutisten levittämisessä, arvioi kiinalaistutkija Li Baiyang.
Tämä on aina ollut Liettualle ominaista käyttäytymistä. Yhtenä vähäväkisimmistä Euroopan maista, mutta poliittisesti radikaalina itsenäistymisestään lähtien, Liettua on ollut lännen Venäjän-vastaisten liikkeiden eturintamassa. Jännitteet Venäjän kanssa ovat korkealla ja välit ovat heikentyneet myös Valko-Venäjään.
Kiinalaislehti Global Times toteaa, että Liettua on "epävarma itsestään historiallisista syistä". Liettuan uskollisuus Natolle ja Yhdysvalloille on huomattavasti suurempi kuin Länsi-Euroopan keskivertomaissa. Sen vihamielinen asenne Venäjää kohtaan on myös merkittävässä epäsuhdassa sen kansalliseen voimaan nähden.
Vilnassa, Liettuan pääkaupungissa, on seinälaatta, jossa lukee sitaatti Yhdysvaltojen entiseltä presidentiltä, George W. Bushilta. Vieraillessaan Liettuassa hän sanoi, että "joka valitsee Liettuan vihollisekseen, on myös Amerikan Yhdysvaltojen vihollinen". Liettualaiset olivat tästä innoissaan.
Bush kuvaili Liettuan olevan nyt "uuden rautaesiripun oikealla puolella". Koska Liettua pyrkii osoittamaan kuuliaisuuttaan Yhdysvalloille myös Bidenin kaudella, maan diplomatia on kiinalaisesta perspektiivistä tarkasteltuna provosoivaa ja vihollisuuksia korostavaa.
Pekingissä ihmetellään, eikö Liettualla ole tärkeämpää tekemistä, kuin keskittyä Kiinan sisäisiin asioihin? Jopa silloin, kun isommat Euroopan maat haluavat sekaantua Kiinan asioihin, pienen Baltian maan mielipidettä kysyy tuskin kukaan. Kiinassa toki ymmärretään, että Liettuan Kiinan-vastainen narratiivi on vain heijastusta Yhdysvaltojen geopoliittisesta strategiasta.
Kiinasta todetaan, että kun näin pieni maa on aggressiivinen ja asettaa itsensä suurvaltakilpailun välikappaleeksi, se hakee itselleen ongelmia. Suomessakin kannattaisi muistaa tämä varoitus, mutta poliittisen johtomme käytös osoittaa, että Baltian maiden yliampuva asenne näyttää tarttuneen myös Suomeen.
Ilman Liettuaa, Kiinan ja KIE-maiden (Keski- ja Itä-Euroopan entisten sosialistimaiden) yhteistyössä esiintyy vähemmän häiriöitä, Kiinassa arvioidaan. Yhteistyömekanismissa jaettua ideologiaa ja siihen osallistuvien maiden lukumäärää tärkeämmäksi muodostuvat konkreettiset tulokset. Pienen maan ei kuitenkaan kannattaisi toimia näin tökerösti, mutta Liettuan vetäytyminen yhteistyöstä ei ole Kiinalle mikään erityinen ongelma.
