"Maailmanjärjestys on hallitsevien maiden käyttäytymismallin muotoilema, näkymätön syvä rakenne", sanoo professori Yang Guangbin kiinalaisen ajatushautomon tilaisuudessa.
"Vuoteen 1945 saakka, maailmanjärjestyksen perusrakenne oli imperialistinen", hän jatkaa. Kylmän sodan aikana tuo järjestys "verhottiin ideologisella peitteellä, joka sai monet ihmiset uskomaan liberaalin demokratian olevan maailmanjärjestys".
Viimeistään Trumpin hallinnon ulkopolitiikka on paljastanut, että kansainvälisenä järjestyksenä tunnettu läntinen "liberaali" rakennelma on ollut silti hegemoninen ja eriarvoistava, imperialistinen luomus.
Nyt tämä järjestys on muuttumassa Kiinan kehityksen kautta. Yang väittää, että monilla kiinalaisillakin näyttää olevan edelleen "vanhentunut, länsikeskeinen näkemys maailmanjärjestyksestä".
"Kiina oli aikoinaan köyhä ja heikko ja syrjäytyi globaalista järjestelmästä", Yang muistelee. Kansantasavallan uudistusten ja avautumisen päätavoitteena oli saavuttaa länsimaiden kehitystaso. Nyt Kiina näyttää tosin menevän jo lännen edelle.
Aiemmin kiinalaisilta puuttui itsevarmuutta, joten oli luonnollista nähdä länsi koko maailman johtotähtenä. "Mikä vielä pahempaa, yhteiskuntatieteet ovat olleet Kiinassa länsimaisen vaikutuksen alaisina 1980-luvulta lähtien", kiinalaisprofessori muistelee.
"Kiinalainen maailmankuva on todellakin yleismaailmallinen, mutta monet pitävät sitä erityisenä. Kiinalainen kulttuuri on yhdistänyt kungfutselaisuuden, buddhalaisuuden ja taolaisuuden ja avautunut länteen. Kulttuurimme on sekulaari ja siten kaikkein kattavin", Yang argumentoi.
Silti ainoastaan länsimaista kulttuuria pidetään "edistyneenä". Tällaisesta puolueellisesta näkövinkkelistä tarkasteltuna, Kiina ei tee mitään oikein. Paternalistista yhteiskuntamallia pidetään lännessä "autoritäärisenä". Myös Kiinan täysin järkevät ulkopoliittiset huomautukset tuomitaan lännen mediassa "hyökkäävinä"; Suomessakin kirjoitetaan, että Kiina on "vaihtanut pandadiplomatian susisoturidiplomatiaan".
Yangin mukaan ihmiset sulkevat silmänsä lännen hegemonisilta toimilta ja syyttävät sitten Kiinaa "suhteiden heikkenemisestä". Tällainen käytös osoittaa, miten kaksinaismoralistinen länsikeskeinen maailmankuva ja arvopohja lumedemokratioineen todellisuudessa on.
Trumpin hallinto paljasti suorasukaisuudellaan kuitenkin perinteisten hallitsevien maiden "imperialistisen logiikan". Yangin mukaan Kiinan on syytä ottaa tästä opikseen ja nähtävä maailma uudella tavalla: esimerkiksi Yhdysvallat ei ole oikeasti järin oikeudenmukainen ja ystävällinen valta.
Professorin mielestä Kiina on selvinnyt hyvin lännen tukahduttamisyrityksistä. Maa on osoittanut maailmalle, että se ei ole niin heikko, kuin jotkut kuvittelivat, eikä Yhdysvallat ole niin vahva, kuin monet uskoivat.
Kiinan kansantasavallan perustaminen vuonna 1949 toi muutoksen Itä-Aasian järjestykseen. Vuonna 1979 Yhdysvallat solmi diplomaattisuhteet Kiinaan pyrkiessään vastustamaan Neuvostoliittoa. Vaikka Kiina oli ennen aineellisesti köyhä, sen on onnistunut vaikuttaa maailmanjärjestykseen omilla sisäisillä muutoksillaan. Nopean kehityksensä takia Kiinasta on tullut voima, joka on pakko ottaa huomioon maailman näyttämöllä.
Kylmän sodan jälkeisten kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana Yhdysvallat oli kiistaton hegemoninen voima maailmassa. Mutta sen jälkeen Washington alkoi puhua Pekingin kanssa globaalista hallinnosta. Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteiden historia voi antaa meille viitteitä tulevasta.
"Ensiksi, Kiina rakensi Itä-Aasian järjestystä jo kauan ennen globalisaatiota. Toiseksi, yhtenäinen Kiina pystyy vaikuttamaan siihen, millaiseksi uusi maailmanjärjestys muodostuu. Kolmanneksi, vaurautensa ansiosta Kiina on pystynyt nousemaan maailman keskiöön", Yang luettelee.
Hän arvioi, että Kiina on "nykyhistorian ensimmäinen suuri valta, joka menestyy omalla kehityksellään". Kiinan esimerkki tarjoaa vaihtoehdon länsimaiselle käytösmallille, joka on vuosisatojen ajan perustunut sotimiseen ja riistoon.
Vyö ja tie -kehityshankkeensa ja perustamansa Aasian infrastruktuuri-investointipankin kautta Kiina on tarjoutunut "oikaisemaan epätasa-arvoisen maailmanjärjestyksen" ja siten edistämään ihmiskunnan yhteistä tulevaisuutta. Sekä historia että tämänhetkiset tapahtumat osoittavat, että Kiina tulee vielä esittämään avainroolia maailman asioissa.
Siksi kiinalaisten ei tarvitse olla niin herkkiä tai hermostua siitä, mitä Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa sanotaan. Kiinan ei tarvitse välittää paljon edes siitä, mitä transatlanttista liittoumaa kokoava Yhdysvallat aikoo seuraavaksi tehdä. Suurin osa historian suurista maista romahti sisäisen kaaoksen takia, näin voi käydä myös pahoin polarisoituneelle Amerikalle.
Niin kauan kuin Kiina "toimii hyvin ja pysyy terävänä", ulkoiset tekijät tuskin pystyvät vaikuttamaan negatiivisesti maan kehitykseen, tuntuu myös Yang arvelevan.
